Lordi Gondras Zacharáyah

(Vanha) kokokuva

Nimi: Gondras Zacharáyah
>> Lausuminen: Gon-dras zah-ha-rai-jah
Alias: Gondras Lehetialainen >> Nimi, jota käyttää virallisesti, jos on tarpeen. On yleinen tapa, että orvot ja äpärät nimetään syntymälääninsä mukaan, ja Gondras ottaa hartoilleen mieluummin sellaisen häpeän kuin oikean sukunimensä tuomat vaikeudet.
Kutsumanimet: Lordi Gondras yleisimpänä kutsumanimenä, tietysti hänelle on olemassa monia herjanimiä varsinkin hirainin joukossa
Sukupuoli: Mies
Ikä: 152, syntynyt 22.9. 3318
Laji: Haltia (vampyyri)
Ammatti: Guathahallitsija
Kansalaisuus: Guatha

Ulkonäkö:
    Gondras on 175 cm pitkä, hoikka ja jäntevä haltia. Hän ei ulospäin näytä kovinkaan ihmeelliseltä, mutta häneltä löytyy yllättävän paljon lihasmassaa, sekä selkeästi erottuvia lihaksia. Miehen iho on hyvin kalpea, itse asiassa sävyltään hieman harmahtava. Ympäri hänen kehoaan risteilee lukuisia, vaaleita arpia, monista taisteluista tulleita. Selkein ja huomattavin arpi, joka miehellä on, on pitkä, koko hänen selkänsä halkaiseva arpi, joka alkaa oikealta hartialta ja jatkuu alaselän vasemmalle puolelle.
    Vampyyrillä on pitkänomaiset, teräväpiirteiset kasvot. Poskipäät erottuvat ja silmiensä alla on miltein aina juova. Gondrasin nenä on hyvin pitkävartinen ja teräväpäinen, ja onkin varsin hallitseva piirre hänen kasvoissaan. Huulensa ovat ohuet ja varsin värittömät, ja suusta löytyy terävät ylä- ja alakulmahampaat. Gondrasin silmät ovat viirumaiset ja teräväkulmaiset, väriltään haaleankeltaiset. Silmistä löytyy pystypupillit. Kulmakarvat taas ovat paksut ja kääntyvät terävästi ulkosivuilta. Miehen hiukset ovat sysimustat ja alati sotkuisennäköiset, vaikka eivät suorastaan takussa olisikaan. Ne ovat luonnostaan hieman aaltoilevat, mikä saa yksittäiset hiussuortuvat sojottamaan milloin minnekin. Tällä hetkellä hänen hiuksensa yltävät hartioille ja edestä peittämään silmät.
    Pukeutumisensa puolesta Gondrasin näkee usein luunvalkeassa kauluspaidassa, jonka hihat pussittavat, sekä tummissa housuissa. Jaloistaan häneltä usein löytyy tummat, pitkävartiset nahkasaappaat. Tämän vaateparren lisäksi hänellä on tavallisesti päällään jokin viitta tai pitkä takki. Erityisen virallisissa ja juhlallisissa tilaisuuksissa hän pitää hyvin tummansinistä viittaa, joka on koristettu hopeisin kirjailuin sekä parilla usvahirven sarvia. Tavanomaisemmin hänellä on musta viitta, jonka sisävuori on tummanpunainen, ja jossa on hupun sijasta jokseenkin mahtipontinen kaulus. Matkustaessaan matalaa profiilia pitäen hänellä on yksinkertainen, harmaanruskea kietaisuviitta, joka päällään hän näyttää aivan tavalliselta, nuhjuiselta vaeltajalta.

Luonne:
    Gondrasista suorastaan paistaa sulkeutuneisuus. Hän ei ole sosiaalisin mahdollinen tapaus, eikä helposti päästä ketään henkisesti lähelleen. Hän saattaa vaikuttaa ulospäin miltein tunteettomalta, onhan hän opetellut pitämään kasvonsa kivisinä ja äänensävynsä neutraalina varsinkin virallisissa tilaisuuksissa ja tapaamisissa. Näin ei kuitenkaan ole, hän on varsin tunteellinen tapaus. Usein hän joutuu piilottamaan sisäinen tunnemyrskynsä kivisen naamion taakse ja väistämään katseita, koska pelkää jonkun lukevan hänen tunteensa hänen silmistään.
    Jos vampyyrin lähelle pääsee ja saa tuon hieman avautumaan vaikkapa tuopillisen ääressä, pääsee näkemään millainen tuo todella on. Gondras välittää hyvin paljon lähimmäisistään, eikä haluaisi antaa heille tapahtua mitään. Tämä on ehkä syy, miksi hän välttelee ystävystymistä - hän ei tiedä kestäisikö syyllisyyden tunnetta, jos noille tapahtuisi jotain. Mies ei ehkä ole ystävällisin tapaus, joka vastaan tulee, mutta jos hänelle ollaan ystävällisiä, ei hän näe syytä olla tarpeettoman ilkeä. Sosiaaliset tilanteet vain usein ahdistavat häntä ainakin jollain tasolla, ja siksi voi vaikuttaa hyvin jännittyneeltä arkipäiväisissä tilanteissa, joista on virallisuus riisuttu pois.
    Gondras on läheisilleen hyvin rehellinen ja aito, eikä näe syytä näytellä noiden edessä. Vaikka hän osaakin valehdella ja näytellä, hän ei pidä siitä, ja nuo taidotkin hän on oppinut vasta päästyään virallisemmalle uralle. Gondras puhuu varsin suoraan ja usein kovalla tavalla, ja saattaa vahingossa loukata muita vaikkei tarkoittaisikaan sitä.
    Vampyyri on elämänsä aikana kokenut paljon yhtä ja toista. Kokemus on tehnyt hänestä järkevän, eikä häntä ole helppo huijata. Hänen luottamuksensa ja kunnioituksensa ovat asioita, jotka täytyy ansaita. Hänelle sanat ovat yhdentekeviä, teot merkitsevät. Jos Gondrasin luottamuksen saa, ei sitä kannata missään nimessä pettää - sitä nimittäin ei voi mitenkään saada takaisin. Gondrasissa yksi asia on varma, hän vihaa pettureita. Petturit eivät hänen käsissään saa armoa, oli heidän syynsä mitkä tahansa. Eikä tämä tarkoita vain henkilöitä jotka ovat pettäneet hänen luottamuksensa, vaan myös ne, jotka ovat pettäneet guathan kansan.
    Gondras viihtyy arvattavasti enemmän yksikseen kuin seurassa. Vaikka hän arvostaa jokaista ystäväänsä ja näiden panoksia, hän tarvitsee paljon yksinäistä aikaa pysyäkseen järjissään. Hänellä on myös paha tapa hävitä useammaksikin päiväksi, joskus jopa viikoiksi, jotta hän saisi päänsä selvitettyä rauhassa. Guathahovi on miltein tottunut tähän, ja hänen poissaollessaan hovi pystyy toimimaan normaalisti. Gondras on kuitenkin tietoinen vastuustaan, eikä katoile silloin kuin kansansa häntä eniten tarvitsee.
   Vampyyri on omaksi ikäväkseen tottunut tappamiseen, ja pystyy nykyään tekemään sen kylmäverisesti. Mikään ei silti poista hänen harteillaan olevaa syyllisyyttä, joka kasvaa aina, kun hän tappaa jonkun juomakseen. Tästä syystä hän juo niin harvoin kuin vain kykenee, ja janonsa kasvaessa hän myös muuttuu ärtyisämmäksi ja väsyneemmäksi. Nämä kuitenkin miehen mukaan ovat pieniä hintoja jonkun viattoman hengestä.

Menneisyys niin tiivisti kuin vain voi:
- Syntyi paenneen guathakapteenin ja hirainsuvun mustan lampaan ainoaksi lapseksi
- Jäi orvoksi 12-vuotiaana, kun hänen vanhempansa murhattiin kyseisen hirainsuvun toimesta
- Eli katulapsena 15-vuotiaaksi, jonka jälkeen lähti kiertämään Aldemeraa
- Vuosikymmenten vaelluksen jälkeen tutustui ja rakastui aatelisnaiseen, ja suunnitteli tuon kanssa pakoa suvun vallasta
- Tuli kirotuksi kyseisen aatelissuvun lähetettyä velhon hänen peräänsä
- Kamppailtuaan kirouksen kanssa vuosia sai tietää rakkaansa kuolleen
- Liittyi guathan riveihin, nousi arvossaan hallitsijaparin henkivartijaksi
- Ei pystynyt estämään valtiaan murhaa, joka johti Sirpaleiden ajan alkuun, vaan vahingoittui vakavasti
- Puolikuntoisena alkoi ystäviensä kanssa kerätä jälleen hajautunutta guathan kansaa yhteen ja johtaa jälleenrakennusta. Ennen pitkää monet guathat näkivät hänet johtajana
- Nimitettiin virallisesti lordiksi vuonna 3464

Menneisyys paljon pidemmin mutta paremmin selitetysti:
    Ymmärtääkseen Gondrasin menneisyys täysin, täytyy tuntea tuon vanhemmat. Hänen äitinsä oli Kira Unikulkija, jolla oli hyvin korkea sotilasarvo guathan riveissä. Vähemmän tiedetty fakta oli, että Kira oli vampyyri. Gondrasin isä, Reyonion Zacharáyah, taas oli Zacharáyahin hirain-soturisuvun musta lammas. Tätä miestä eivät kiinnostaneet taistelu tai kunnia kentällä, hän oli enemmän kiinnostunut magiasta ja kirouksista. Hän teki tutkimusta edesmenneen enonsa kartanossa Lehetianissa, eristyksissä muusta suvustaan.
    Kira oli hyvin lojaali guathahallitsijoille ja piti noiden puolta loppuun asti. Tapahtui vallankumous, jota johti Kiran kollega. Tämän jälkeen nainen pakeni hovista tietäen, että uusi hallitsija varmasti halusi hänen päätään pölkylle edellisen hallitsijaparin sivussa. Hän oli hyvin vainoharhainen, hän oli varma, että häntä seurattiin tai että hänen peräänsä oltiin lähetetty salamurhaajia. Siksi hän ei syönyt eikä juonut kunnolla ja nukkuakin hän pystyi vain vartin kerrallaan. Tämä imi hänestä kaiken energian, ja lopulta hän pökertyi metsään Lehetianissa. Hänet löysi Reyonion, joka tunnisti hänet vampyyriksi. Mies tarjosi naiselle vertaan ja turvapaikan kartanossaan, johon Kira suostui tietäen, ettei hänellä muutenkaan ollut paikkaa, mihin mennä.
    Yhteisen asumisensa aikana Reyonion ja Kira rakastuivat. Kukaan ulkopuolinen ei tosin tietänyt heistä. Lähimpään kylään oli parin kilometrin matka, eikä Reyonion käynyt sielä kuin noutamassa tilaamiaan kirjoja. Tästä syystä he kaksi olivat turvassa. Heidän rakkautensa hedelmäksi syntyi Gondras.

    Gondras oli iloinen ja tottelevainen lapsi. Hän ei juurikaan poistunut kartanosta, pääasiassa äitinsä vainoharhaisuuden takia, eikä näin tutustunut muihin ikätovereihinsa. Se ei kuitenkaan häntä masentanut, olihan hänellä isänsä ja äitinsä, ja hänen taitonsa puhua lepakoille puhkesi jo viisivuotiaana. Kira oli kuitenkin huolissaan pojastaan, koska tiesi tuon jonain päivänä janoavan verta samalla tavalla kuin hän itsekin. Hän siis piti huolta, että nuori Gondras tiesi, mitä tuleman piti. Tämän takia Gondras alkoi pelkäämään itseään, ja tavallaan, pelkää yhä tänä päivänäkin. Hänen verenhimonsa heräsi juuri ennen kuin täytti 11 vuotta, ja hän joi vahempiensa verta.
    Käännekohta tapahtui kuitenkin pian Gondrasin täytettyä 12. Kiran oli Gondrasin verenhimon sytyttyä tarvinnut alkaa käydä kylässä metsästämässä itselleen verta, ettei Reyonion rasittuisi liikaa sekä avovaimonsa että poikansa ruokkimisesta. Kylässä alkoi kulkea huhuja vampyyristä, joka majaili oudon erakon kartanossa. Jotkut silminnäkijät onnistuivat jopa yhdistämään Kiran kauan sitten kadonneeseen guathakapteeniin. Nämä huhut kiirivät nopeasti Zacharáyahin suvun korviin, ja he päättivät poistaa häpeäpilkun suvustaan kertarysäyksellä. Eräänä aamuna joukko suvun sotureita tunkeutui sisään kartanoon. Reyonion määräsi Kiran pakenemaan Gondras mukanaan, kun hän pidättelisi sotilaita. Kira pakeni metsään ja piilottin poikansa onttoon puunrunkoon. Hän vannotti tuota pysymään piilossa, ja lähti sitten johdattamaan jahtaajiaan täysin toiseen suuntaan. Saatuaan sekä Reyonionin että Kiran hengiltä, Zacharáyahit polttivat kartanon. Jäljelle jäivät vain hiiltyneet tukipuut ja kiviset perustukset.
    Gondrasista tuli siis orpo. Näihin aikoihin hänen taipumuksensa ilman ja pimeyden hallintaan alkoivat versoa, mutta hänen oma surunsa ja tuskansa tukahdutti ne. Hän sai lohtua vain lepakoilta, sillä kukaan tai mikään muu ei tietänyt hänen olemassaolostaan. Vaikka poika oli kuinka murtunut, hän oli perinyt äidiltään sisun ja halun elää. Hän kulki läheiseen kylään, jääden elämään katulapsena, armonmurujen ja -almujen avulla. Verenhimonsa hän tyydytti metsään eksyneillä henkilöillä, niin lapsilla kuin aikuisilla, tai iskemällä muihin katulapsiin. Kaikkien hänen tappamiensa henkilöiden kasvot eivät ikinä lakkaisi kummittelemasta hänen mielessään.

    Täytettyään viisitoista Gondras päätti lopettaa tyhjän elämän. Hänestä tuli vaeltaja. Hän uskoi että jossain tällä valtavalla mantereella olisi paikka hänellekin, syy hänelle olla elossa. Vuosikausia hän kulki ympäri Aldemeran, vieraillen miltein joka kolkassa, tavaten erilaisia haltioita, faurroja, örkkejä ja kääpiöitä sekä guathoja ja hiraineja. Hän näki kaiken pahan ja hyvän mitä guatha oli saanut aikaan, hän näki kaiken pahan ja hyvän mitä hirain oli saanut aikaan. Vaeltaja-aikoinaan hän myös alkoi uskoa jumaliin paremmin, erityisesti vaeltajien suojelijajumalaan Aquothiin. Hän uskoo, että pelastui monista vaarallisista tilanteista tämän jumalan ansiosta.
    Seuraava käännekohta Gondrasin elämässä tapahtui vuosikymmenten vaelluksen jälkeen. Hän saapui jälleen Lehetianiin, kuitenkin kauas lapsuudenkodistaan. Kaupungissa, johon hän asettui, hän tapasi Aribethin. Nuori nainen oli vaikutusvaltaisen aatelissuvun perillinen, ja hänen naittamistaan Rhekianin aatelissuvun perillisen kanssa oli suunniteltu jo pitkään. Nuori Aribeth ei kuitenkaan tätä halunnut, vaan vapautta ja päätösvallan omasta elämästään. Gondrasin ja Aribethin ensikohtaaminen sekatavarakaupassa ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Heille puhkesi miltein heti riita, jonka syynä oli suurinpiirtein paikallisten omenoiden kypsyys. Myöhemmin Aribeth oli nukkumassa metsässä karattuaan palvelijoiltaan, ja Gondras sattui kulkemaan ohi. Mies sai estettyä itseään puremasta tuota, mutta silti tähän herännyt Aribeth sai tietää tuon olevan vampyyri. Nuori neito käytti tätä hyväkseen ja kiristi Gondrasia. Joko mies opettaisi hänelle metsästystä ja itsepuolustusta, tai hän paljastaisi tuon luonnon koko kaupungille. Gondrasilla ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Olihan hän oppinut yhtä jos toista vaeltaja-aikoinaan.
    Alku oli vaikeaa kummallekin, mutta pian Gondras ja Aribeth ystävystyivät, ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin he olivat palavasti rakastuneet toisiinsa. He suunnittelivat jo yhdessä karkaamista, ettei Aribethin tarvitsisi naida jotakuta, jota ei edes tuntenut. Tässä vaiheessa sana kaksikosta oli jo kiirinyt Aribethin isän, suvun päämiehen korviin, ja hän oli raivoissaan. Hän otti Aribethin tarkan vartion alle ja karkotti Gondrasin kaupungista - varmistaakseen ettei tuo tulisi takaisin, hän myös lähetti voimakkaan velhon kiroamaan miehen. Aribeth oli sukunsa vanki, hän joutui naimisiin ja synnytettyään miehelleen perillisen, hän teki itsemurhan hyppäämällä kartanon parvekkeelta.
    Gondrasilla ei myöskään mennyt kovinkaan hyvin. Palavassa rakkaudessaan mies oli jo tehnyt suunnitelmaa, kuinka vapauttaa Aribeth. Se kuitenkin keskeytyi velhon löytäessä hänet. Ehkä velho oli ghiliastilaista alkuperää, ehkä jotain muuta, mutta oli miten oli, hän oli hyvin voimakas. Ja kirous, jonka hän langetti mustahiuksisen päälle, oli vahva ja tuhoisa. Sen toimintamalli oli yksinkertainen... kirous heitti mustahiuksisen miehen toiseen maailmaan. Se oli hyvin pitkäaikainen kirous, joka parin kuukauden välein heitti Gondrasin senhetkisestä maailmastaan toiseen. Joku heikompi olisi varmasti ennen pitkää kuollut joko maailmojen välisen matkustuksen tuomaan heikkouteen tai jouduttuaan heikossa tilassa aivan uuteen ympäristöön.

    Kuin ihmeen kaupalla, Gondras päätyi takaisin Aldemeraan, ja silloin kirous oli jo heikentynyt niin paljon, ettei sen voimalla enää miestä pakotettu toiseen maailmaan. Se jäi kuitenkin kituamaan, yhä tänäkin päivänä joskus aiheuttaen miehelle pahoja päänsärkyjä ja heikotuskohtauksia. Gondras kävi katsomassa Aribethin hautaa, ja tukahdutti sisällään vellovaa surua. Hän oli luullut löytäneensä elämälleen tarkoituksen, mutta se oli valunut hänen sormiensa välistä.
    Suruaikansa päätteeksi Gondras päätti tehdä omassa filosofiassaan muutoksen. Hän ei etsisi elämälleen merkitystä - hän tekisi elämälleen merkityksen. Näissä ajatuksissa hän värväytyi guathan riveihin, tietämättä tarkalleen mitä halusi. Hän valitsi guathan, koska tunsi, että hänen panoksellaan oli enemmän merkitystä jos hän puolustaisi pienempää kansaa. Hän myös tunsi olevansa enemmän kotonaan pimeässä kuin valossa. Koulutusaikoinaan hän tutustui Divarro-nimiseen mieheen, josta tuli hänelle hyvin läheinen ystävä. Divarrosta tuli myös niitä harvoja, jotka saivat tietää Gondrasin vampyyriudesta. Divarro otti tämän tiedon vastaan yllättävän hyvin ja hänen tukensa ja rohkaisunsa onkin suurin syy, miksi Gondras nykyään on jokseenkin sinut oman itsensä kanssa. Divarro itse jatkoi koulutustaan joukkojen johtamispuolelle, samalla kun Gondras ryhtyi vartijaksi, aikeinaan kouluttautua henkivartijaksi. Heidän välisensä ystävyys ei ole kuitenkaan katkennut, eikä varmaan koskaan katkeakkaan. Gondrasista tuntui että ensimmäistä kertaa sitten hänen lapsuutensa hänellä oli koti.
    Gondras nousi uransa huipulle, hänestä tuli hallitsijaparin henkivartija. Tätä kautta hän tutustui myös moniin hovin työtekijöihin ja korkeampiarvoisten elämäntapaan. Hän oli hyvin iloinen asemansa kanssa, vaikka ei ollutkaan varma, oliko tämä hänen elämänsä merkitys. Sitten alkoi sirpaleiden aika, ja lordi Erethios, jota Gondrasin oli tarkoitus suojella, murhattiin. Gondras tosin ei tehnyt työtään huonosti, vaan hän oli valppaana vahdissa kun murhayö tapahtui. Mies esti murhaajan pääsyn sisälle valtiaan makuukamariin ja yritti herättää suojeltavaansa, mutta hän ei ottanut huomioon, että murhaajalla saattoi olla apureitakin. Gondras sai selkäänsä iskun miekasta, repien hänen ihonsa kahtia.
    Epäonnistunut henkivartija oli tajuttomana hoitotuvassa monta päivää ja kun hän viimein heräsi, hengestään vaivoin kiinni pitäen, hän näki edessään hajonneen guathakansan ja Varakianin läänin. Gondrasin ystävät kokoontuivat hänen luokseen, Divarro ja monet hovityöntekijät, joista yksi oli strategi Sigeric. Vampyyri oli murtunut, hän tunsi jälleen menettäneensä kotinsa. Hän ei tällä kertaa kuitenkaan aikonut jäädä orvoksi. Vielä puolitoipilaana hän ystäviensä kanssa lähti keräämään guathan hajonnutta kansaa yhteen. Siinä kului seitsemän vuotta.
    Gondrasin aikomuksena ei ollut tulla uudeksi johtajaksi. Hän vain teki sen, minkä uskoi kansalleen olevan parasta. Guatha, hänen seuraajansa, alkoi kuitenkin yhä useammin nimittään häntä lordi Gondrasiksi. Kun taisteluiden jäljet oli siivottu ja rakennuksia uudelleenrakennettu, hänet nimitettiin virallisesti guathajohtajaksi. Tähän päivään asti hän on johtanut tavalla jonka on nähnyt parhaaksi, yrittäen aina palvella kansaansa.

Taidot:
- Gondras on hyvin nopea ja notkea. Hänellä on vahvat jalkalihakset, jotka yhdessä ilmaelementin antavat hänelle mahdollisuuden hypätä pitkiä matkoja ja tekevät hänen potkuistaan erityisen voimakkaita. Hän on fyysiseltä voimaltaan keskinkertainen ja hänen kuntonsa on hyvä.
- Aseiden puolesta Gondras osaa käyttää keskinkertaisesti miltein mitä tahansa asetta, joka hänelle annetaan. Tämä johtuu suoraan miehen saamasta taistelukoulutuksesta. Vampyyri taitaa parhaiten yhden käden miekat, joita käyttää kahta kerrallaan, ja hänellä näkeekin usein sapeliparin mukanaan.
- Gondras sai synnyinlahjakseen kaksi elementtiä: ilman ja pimeyden. Ken tietää, missä mies nyt olisi, jos hän olisi pystynyt harjoittelemaan kummankin elementin käytön. Sen sijaan, hänen oma surunsa ja tuskansa tukahdutti mahdollisuuden oppia elementtihallintaa. Nykyään kaksi elementtiä ovat vain tiukasti kiinni hänessä ja hänen aurassaan, suojellen ja auttaen häntä tarpeen tullen.
- Mies pystyy kommunikoimaan lepakoiden kanssa.
- Gondrasilla on erittäin hyvä kielipää. Hän puhuu niin yleis-, kääpiö- kuin örkkikieltäkin, ja lisäksi vähemmän puhuttua hämärää.

Muuta:
- Niin Gondrasin vampyyrius kuin tuon sukunimi ovat vain luotettavimpien henkilöiden tiedossa guathan hovissa. Kummankin tiedon leviäminen voisi aiheuttaa kaaosta ja hämmennystä, joten ne halutaan pitää salassa.
- Miehellä on lemmikki, tai pikemminkin ystävä ja apulainen, pieni tiikerilepakkonaaras Edúar, joka on kiintynyt omistajaansa ja tulee helposti mustasukkaiseksi.
- Gondras uskoo vaeltajien suojelijajumalaan Aquothiin sekä ainakin jollain tasolla Yöherraan ja kuiden jumalattariin.
- Miehen päälle langetettu kirous on yhä olemassa, se vain on niin heikko, ettei se enää aiheuta muuta kuin pahoja päänsärkyjä ja heikotusta silloin tällöin.
- Nirso. Siis, todella nirso.
- Mies on ollut hyvin hidas kasvamaan, ja hänellä on vieläkin potentiaalia kasvaa.
- Ääneksi sopisi Happoradion laulaja Aki Tykki, ääninäyte
- Hahmon alkuperäinen versio luotiin 14.9.2009