Pelleas Xilmar

Nimi: Pelleas Xilmar

Kutsumanimi: Pelleas, Pel

Sukupuoli: Mies

Ikä: 17 vuotta

Laji: Haltia

Ammatti: Juoksupoika

Kansalaisuus: Guatha


Ulkonäkö: 180cm pitkä haltianuori on rakenteeltaan hoikka eikä ole lihaksilla pilattu ja hän on varsin pitkäraajainen. Pelleaksen iho on sävyltään lähellä mochaa. Hiukset ovat tummanruskeat ja ne ovat sivuilta lyhyemmät, pitkää osiota hän pitää yleensä hiuslenkillä kiinni. Kasvot ovat pehmeäpiirteiset ja nenä pitkävartinen. Silmät ovat pyöreähköt ja alaspäin kaartuvat sekä ripset ovat pitkät. Silmienväri on vihreä.

   Pelleaksen yleiseen asustukseen kuuluu tunika, päällyspaita,housut sekä turkissaappaat. Lisäksi hänellä on usein kaulassaan huivi ja käsissään olka- ja käsivarsisuojukset sekä hanskat. Pelleaksella on aina mukana olkalaukkunsa, jossa kuljettaa tavaroitaan. Materiaaleina on vaatetuksessa käytetty kangasta sekä nahkaa, ja väri on pääasiassa ruskeaa tai kellertävää.


Luonne: Loputtomalla optimistisuudella varustettu Pelleas näkee vastoinkäymisetkin uusina mahdollisuuksina ja kokemuksina, ja on päättäväinen kaikessa mihin paneutuu. Hän ei arastele tuntemattomille puhumista ja on puhdas ennakkoluuloista, ainakin sellaisista jotka estäisivät häntä aloittamista keskustelua. Haltiapoika näkee ylipäätään asiat elämässä yksinkertaisina.

Kuitenkin hänen elämänasenteensa tuo mukanaan luonnollisesti myös ongelmia. Pelleas on äärimmäisen sinnikäs, eikä helposti hyväksy kieltävää vastausta, etenkin jos se estää häntä hoitamasta työtään tai pääsemästä tavoitteeseensa. Tämä on aiheuttanut pojalle kiusanhengen maineen paikoissa, joissa hän toistuvasti asioi. Pelleas myös tuppaa puhumaan paljon ja nopeasti, sekä välillä hänelle tuottaa vaikeuksia pysyä asiassa, joten keskustelunkulku voi olla hankala seurata toisella.

   Tilanteentaju on juoksupojalla myös aivan omaa luokkaansa – tai enemmänkin puuttua kokonaan. Pelleas ei jää turhia miettimään, vaan toimii niin kuin itse parhaaksi näkee, mutta valitettavasti hänen suoraviivainen tapansa joskus hankaloittaa merkittävästi tilannetta johon hän on alun perin ajautunut. Hän voisi ihan hyvin lähestyä hymyssä suin esimerkiksi muiden pelkäämää, vaarallisen oloista ja uhoavaa örkkimiestä, jos kyseinen henkilö on hänelle tarpeellinen. Onneksi kuitenkin Pelleas oppii pikkuhiljaa virheistään, ainakin niin kauan kun hänen päättäväisyytensä ei sokeuta hänen tilanteentajuaan.

   Pelleas on siis lyhyesti kuvattuna hieman hömelö ja vailla tilanteentajua oleva hyvänmielen optimisti, joka tekee kaikkensa saavuttaakseen mitä haluaa. Hän on helposti lähestyttävä ja uudet ystävät ovat haltialle aina tervetulleita.


Menneisyys: Pelleas syntyi Fulanianin lääniin Lorein kaupunkiin, jossa hänen perheensä piti yllä pientä majataloa. Majatalo tuotti tarpeeksi elannon saamiseksi, mutta perhettä ei kuitenkaan oltu rahalla pilattu eikä vanhemmilla ollut koulutusta – kumpikaan ei osannut kirjoittaa eikä lukea. Pelleas tuli hyvin toimeen kahden nuoremman veljensä kanssa ja vahti noita usein vanhempien työskennellessä, tai oli auttamassa vanhempiaan. Hän ei pannut pahakseen työntekoa perheensä majatalossa, sillä matkalaisilla oli aina kertomus tai pari taskussa joita kertoa esimerkiksi aterian yhteydessä. Tarinoiden innoittamana Pelleas unelmoi itsekin matkaamisesta ja ryhtyi majatalossa työskentelyn ohella tehdä kylänsä asukkaille pieniä palveluksia ja juoksupojan hommia rahasta, ja rahat hän laittoi säästöön toteuttaakseen unelmansa. Sinnikkyytensä ansiosta haltianuorukainen onnistui suostuttelemaan kyläläiset antamaan hänelle jatkuvasti hommia (useat vain päästäkseen eroon jatkuvasti töiden perässä mankuvasta häiriköstä) ja oli saanut (omasta mielestään) tarpeeksi suuren pesämunan aloittaakseen matkantekonsa. Vanhemmat epäröivät selviäisikö heidän luku- ja kirjotiustaidoton sekä hieman hömelö esikoisensa maailmalla, kun ammattiakaan tuolla ei ollut, mutta Pelleas ei ottanut kuuleviin korviinsa pyyntöjä harkita lähtöä pidempään. Vanhempien ei auttanut kuin päästää poika pesästä ja antoivat hekin vielä tuolle ruokaa ja rahaa mukaan.

   Ja niin huoleton Pelleas lähti Lorein kaupungista ja päätti suunnata kohti Chereliani, josta hän pääsisi lautalla Lännen puolelle. Menee pari kuukautta, jonka aikana hän kolusi niin Fulanianin kuin Cherelianin, joista jälkimmäisessä hän etenkin vietti paljon aikaa. Töitä nuorukainen ei pahemmin ollut tehnyt muutamia kohdalle osuneita hommai lukuunottamatta, mutta hän ei murehtinut laisin, vaan nautti täysin riennoin vapaasta matkaajan elämästä. Vasta Prendrianiin päästyään Pelleas hoksasi jatkuvien majatalossa yöpymisten ja matkanteon muiden kulujen syöneen hänen rahapussinsa näännyksiin. Kotiinkaan ei enää pääsisi ilman varaa lauttaan, mutta eipä haltia halunnutkaan sinne palata – hänhän oli vasta päässyt Länteen! Pelleas palasi takaisin juoksupojan hommiin, ja etsi etenkin sellaisia toimeksiantoja, jotka vaativat reissua toiseen kaupunkiin tai jopa lääniin. Eräs Pelleaksen ”asiakkaista” jossa poika oli roikkunut viikkotolkulla takiaisen lailla, kyllästyi lopulta rasittavaan haltianuorukaiseen. Päästäkseen pojasta eroon, hän tuon iloksi kertoi antavansa tuolle kirjeen ja rahaa matkata Rhekianiin ystävänsä luokse. Luottavainen Pelleas ei osannut epäillä kyseessä olevan huijaus – kyseistä henkilöä ei ollut oikeasti olemassa, ja rahaakin hän sai vain päästäkseen kolkkoon Rhekianiin, takaisin se ei riittäisi. Niinpä Pelleas löysi itsensä pian rahattomana hänelle täysin vieraasta Rhekianista, etsien kirjeen vastaanottajaa jota ei koskaan löytäisi.


Taidot: Nopea jaloistaan, taipuisa sekä hyvä tasapaino, kiitos vuosien riehumisen epätasaisessa maastossa lapsuudesta saakka.


Muuta: Ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Käyttää rahaa hyvin ajattelemattomasti ja tuhlaa helposti.