|
|
Post by Vampuuri on Jul 28, 2016 21:37:20 GMT 2
//Shaakku ja Pelleas!
Bardug Verthux
Aamupäivä oli hiljainen Metselän kaupungissa. Monet asukkaista olivat lähteneet töihin, maata viljelemään, kalastamaan, metsästämään, keräilemään... ja jotkut kultaa huuhtomaan. Ilma oli vielä loppukesästä lämpöinen, mutta kosteus tuntui selvänä hiostavuutena. Kaupungissa vallitsevan hiljaisuuden halkoi tasainen, hakkaava ääni. Kaupungin laidalla oli pieni majatalo, jota piti haltiaperhe. Jos äänen lähteen halusi saada selville, täytyi kulkea tämän talon taakse. Talon takana oli suuri kasa puita, sekä pieni varasto haloille. Täällä puita hakkasi örkkinuorukainen.
Bardug nosti valmiiksi sopivan pituisiksi katkotut puunpalaset pölkylle, ja halkoi ne polttokelpoisiksi klapeiksi vanhalla, mutta hyvällä kirveellä. Kun klapeja kerääntyi hyvä määrä, keräsi örkki ne kaikki syliinsä ja kuljetti varastoon odottamaan talven viileyttä ja epämukavuutta. Välillä nuorukainen joutui pysähtymään pyyhkimään hikeä otsaltaan, mutta muutoin hän teki työtä tasaisella tahdilla, osoittamatta pienintäkään merkkiä väsymyksestä. Linnoituksessa kasvanut örkki ei pienestä työstä väsynyt. Tietysti, kuumankostean ilman takia Bardug oli heittänyt nahkapanssarinsa ja käsivarsisuojuksensa sivummalle. Hän toivoi, että pilvinen taivas tarjoaisi edes pienen sadekuuron viilentämään örkin oloa. Tasaisen harmaa taivas ei ollut kuitenkaan ainakaan viikkoon tarjonnut sadetta.
Orjatyössä Bardug ei kuitenkaan ollut. Hän, koska rahaa hänellä ei ollut juuri ollenkaan, joutui maksamaan yöpymisestään tekemällä arkisia töitä. Hän teki myös vähän ylitöitä muutaman yalan palkan perässä. Jostain rahan kerääminen oli kuitenkin aloitettava.
Jälleen yksi sylillinen halkoja löysi paikkansa varastosta ja aurinko lähestyi korkeinta pistettään taivaalla. Oli hyvä hetki pitää pieni tauko. Bardug istahti yksinkertaiselle penkille majatalon seinustalla, räystään viileähköön varjoon. Hän otti hyvän hörppäyksen vesileilistä, laski sen penkin alle odottamaan seuraavaa taukoa, ja jäi nojailemaan polviinsa. Siniset silmät katselivat maisemaa, joka koostui pääosin metsästä, ja kuunteli lintujen ääniä ja tuulta puiden lehvästöissä.
|
|
Shaakku
Juoksupoika
Wooo ensimmäinen ropetusviesti foorumilla!!
Posts: 14
|
Post by Shaakku on Jul 30, 2016 17:10:37 GMT 2
Pelleas Xilmar
Karavaani saapui Metselän kaupunkiin, jonka nimen alkuperä ei jäänyt epäselväksi puiden täyttämää maisemaa katsoessa. Yhden vaunun takaosassa istui nuori Pelleas, joka heilutteli jalkojaan edestakaisin levottomana ja hypisteli sormissaan kellertävää kirjekuorta, jonka takia hän oli nyt Metselässä. Ennen lähtöään Prendrianista Pelleas oli tehnyt melkoisesti sekalaisia hanttihommia elättääkseen itsensä ja oli jo useamman viikon ajan työskennellyt saman asiakkaan, erään vanhemman haltiamiehen, palveluksessa, jolla oli usein lähetyksiä jotka vaativat juoksupoikaa. Häntä oli huolettanut, kun haltiamies ei ollut viikkoo ottanut häntä vastaan - oli vaikuttanut siltä että tuo olisi jopa vältellyt Pelleasta, mutta poika oli karsinut moisen ajatuksen mielestään - kunnes oli vihdoin itse etsinyt Pelleaksen käsiinsä ja ojentanut tuolle kirjeen lähetettäväksi. Hän oli painottanut kyseessä olevan hyvin tärkeä viesti ja vaati vihersilmäistä heti lähtemään matkaan, ja niin hän teki. Rinta röyheänä luottotehtävästä Pelleas käytti vähäisiä varojaan matkatakseen nopeiten kulkevan karavaanin joukossa, jolla olisi maksetut sotilaat mukana. Olihan kirje tärkeä, ei hän voisi risketä tulevansa ryöstetyksi! Sitä paitsi mitä pienestä rahankulusta, kunhan hän veisi kirjeen perille, oli herrasmies luvannut tuon hoitavan maksupuolen. Joten kaikki oli hyvin.
Pelleas nosti katseensa käsistään ja huomasi heidän kulkevan pienen majatalolta näyttävän rakennuksen ohi. He olivat vasta Metselän laidalla, mutta haltiapoika silti loikkasi pois kyydistä, huikaten nopeat kiitokset kanssamatkustajilleen. Tuolta hän kävisi ensimmäiseksi kyselemässä etsimänsä henkilön perään! Pelleas ei ehtinyt kävellä majatalon ovelle asti kun jo pysähtyi rekisteröidessään jostain kuuluvan hakkaamisen äänen. Ääni loppui, mutta hän arveli sen kuuluneen majatalon takaa, jonne haltia uteliaana suuntasi.
Sieltä hän löysi puukasan ja örkin istumassa penkillä. Tuon iho oli vaaleanharmaa ja vaatteet ruskeaa nahkaa, ja istuma-asennossakin pitkä. Pelleas oli ennenkin nähnyt örkkejä, mutta yleensä vain vilkaisulta tai ei ole muuten saanut tilaisuutta päästä juttusille. Iloinen hymy huulillaan hän reippaasti lähestyi ilmeisesti taukoa pitävää örkkiä ja nosti kätensä tervehdykseen.
"Hei sinä!" Pelles huikkasi, tuoden sitten tervehtivän kätensä örkin eteen kättelyasentoon. Nopeasti tuo jatkoi nopeasti; "Enhän häiritse taukohetkeäsi? Hauska tavata, olen Pelleas! Sattuuko tämä olemaan majatalo, kenties olet töissä täällä?"
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Jul 30, 2016 18:07:43 GMT 2
Bardug Verthux
Taukoa ei ehtinyt kulua juuri ollenkaan, kun Bardug tajusi lähestyvän karavaanin metelin. Ei sellaisia kovinkaan usein Metselässä käynyt, mutta jo jonkin aikaa täällä viettänyt örkki tiesi heti, mistä oli kyse. Nuorukainen olisi halunnut käydä tervehtimässä karavaanareita. Se ei kuitenkaan sopisi, olivathan työt vielä kesken.
Bardug suoristi hieman istuma-asentoaan, valmiina aloittamaan työnteon jälleen, kun hänen eteensä pöllähti nuori haltia. Haltiapojan leveä hymy tarttui heti örkkiinkin. Nuorukainen oli haltiaksi aivan normaalimittainen, ihon sävy oli tummempi mitä Bardug oli tottunut näkemään ja silmänsä olivat varsin sykähdyttävän sävyiset vihreät. Haltiapoika puhui paljon ja nopeasti, eikä antanut örkille ainakaan heti kunnolla suunvuoroa. Bardug kuitenkin tarttui toisen tarjoamaan käteen, haltian ja örkin kourien kokoero oli varsin koominen.
"Olen Bardug", örkki esittäytyi iloisella äänensävyllään, "Majatalohan tämä", Bardug kopautti rystysillään talon seinää takanaan, "Teen hanttihommia, en nyt sanoisi olevani töissä."
Bardug tapautti kutsuvasti penkkiä viereltään.
"Istu toki, jos sinulla ei ole kiire", huolimatta siitä, istuiko Pelleas alas vai ei, kysyi örkki sitten, "Mikä tuo sinut Metselään?"
|
|
Shaakku
Juoksupoika
Wooo ensimmäinen ropetusviesti foorumilla!!
Posts: 14
|
Post by Shaakku on Jul 30, 2016 19:26:37 GMT 2
Pelleas Xilmar
Pelleas ei ollut hetkeen kokenut niin kummaa kädenpuristusta, kun örkin koura näytti kuin imaisevan haltian piskuisemman käden ja hän räpytti silmiään ihmeissään. Hän ei kauaa ehtinyt tuijottaa vaaleanharmaa kämmenselkää kun jo siirsi katseensa Bardugiksi esittäytyneen örkin kasvoihin tuon vastatessa hänen kysymyksiinsä.
"Vau, minä itse asiassa olen nyt juoksupoikana. Hauska yhteensattuma, että molemmat tekevät sekalaisia töitä!", poika naurahti ja istahti tuon viereen pyynnöstä. Pelleas nosti kädessään olevan kirjekuoren näytille, selittäen tehtävänsä; "Tosiaan, tein itsekin hanttihommia Prendrianissa- oh, olet muuten todella pitkä! Ovatko kaikki örkit yhtä tajuttoman korkeita? AH mutta niin! Sain paljon lähetyksiä tältä eräältä vanhalta herrasmieheltä, joka nyt antoi minulle tämän todella erittäin äärimmäisen tärkeän kirjeen, joka minun pitäisi viedä hänen rakkaalle ystävälleen täällä jossain Metselässä!" Pelleas hädin tuskin pysyi itsekään perässä oman puheensa kanssa ja joutui pikaisesti vetämään henkeä ennen kuin aloitti uuden puheenvuoron.
"Joten kuljin hyvin vartioidun karavaanin mukana tänne, mikä oli hyvä, sillä en tullut ryöstetyksi! Vaikka rahathan siinä meni..." Pelleas huokaisi, muttei näyttänyt siitä huolimatta lähellekään lannistuneelta. Sen sijaan hän virnisti leveästi; "Mutta hän sanoi vastaanottajan maksavan minulle tästä vaivan arvosta! Totta kai siis otin homman vastaan, ja sitä paitsi olin odottanutkin että pääsen taas matkustamaan! Hups, taisin mennä ohi asian taas. NIIN!"
Pelleas ojensi kuorta Bardugille ja osoitti sormellaan vastaanottajan nimeä kuoressa. "Satutko tietämään missä tälläinen henkilö täällä asuisi? En muistanut kysyä oliko kyseessä örkki vai haltia vai mikä, enkä ylipäätään tiedä tuntomerkkejä, niin ajattelin Metselään saavuttuani kysellä paikallisilta tuntisiko kukaan häntä. Ja sitten näin majatalon, ja kuulin ääniä, ja näin sinut, joten ajattelin että hei ehkä voisit auttaa minua! Joten hei, kuulostaako nimi tutulta?"
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Jul 30, 2016 19:55:31 GMT 2
Bardug Verthux
Tämä Pelleas oli kyllä varsinainen hölösuu, mutta se ei haitannut Bardugia tippaakaan. Päinvastoin, hän oli iloinen että joku uskalsi lähestyä häntä. Monet haltiat välttelivät örkkinuorukaista, vaikka tuo olikin luonnoltaan mitä miellyttävin. Haltia istahti alas Bardugin vierelle, ja selitti tilanteen nopeasti. Nopeasti, vaan ei lyhyesti.
"Ja minä kun olen veljistäni lyhyin", Bardug naurahti Pelleaksen ensimmäisen henkäystauon aikana.
Örkin piti oikein keskittyä, että pysyi Pelleaksen selityksen perässä, siltikin suurin osa sanahelinästä meni täysin ohi korvien. Tärkein tuli silti selväksi. Juoksupoika, tärkeä homma, kirje, joku Metselässä. Selvä peli. Pelleas osoittikin nimeä oletettavasti tärkeässä kirjekuoressa.
"Katsotaampas..." Bardug vastasi ja hiveli hieman kahdella letillä olevaa partaansa tekstiä katsoessaan. Näin hän oli muutaman sekunnin, ennen kuin läimäytti kämmenen otsaansa, "Ainiin, enhän osaa lukea!"
Huolimatta tästä pienoisesta kömmähdyksestä örkki nauroi, ja nousi sitten ylös koko yli kaksimetriseen pituuteensa. Samalla hän nappasi paitansa penkin reunalta.
"Minä en ehkä osaa lukea, mutta majatalon pitäjä kyllä osaa", örkki sanoi vetäen paitansa päälle, "Hän myös tietää aikalailla kaikki tässä talorykelmässä, joten hänestä on varmasti apua."
Bardug ei edes tajunnut käyttäneensä "kaupunki"-sanan tilalla örkkikielestä suoraan käännettyä sanaa.
|
|
Shaakku
Juoksupoika
Wooo ensimmäinen ropetusviesti foorumilla!!
Posts: 14
|
Post by Shaakku on Jul 30, 2016 20:41:52 GMT 2
Pelleas Xilmar
Pelleas katsoi odottavasti örkkiä tuon hivellessä lettiään ja oli ihme ettei tuo tärissyt jännityksestä paikallaan. Valitettavasti paljastuikin ettei Bardug osannut lukea.
"Ai jaa, no ei se mitään!" haltia sanoi ja naurahti sitten itsekin, tosin nolona; "Rehellisesti puhuen en itsekään osaa. Kaiken päälle unohdin koko nimen kun lähdin niin hätäpäissäni, joten näytän kirjettä muille sen takia."
Bardug nousi täyteen mittaansa ja nuorukainen ei peitellyt loksahtanutta leukaansa mitenkään. Hän ponnahti itsekin ylös, yrittäen kädellään mitata heidän kahden välistä pituuseroa, todetakseen toisen olevan yli päätä pidempi. Ikinä ennen hän ei ole ollut vieri vieressä niin pitkän henkilön kanssa, saatika yhdenkään örkin, ja vihreät silmät lähes kimaltelivat. Todella jännittävää!
"Loistavaa!" Pelleas hihkaisi lapsen innolla. Hän ei edes huomannut Bardugin kutsuneen kaupunkia talorykelmäksi, tai enemmänkin ei tajunnut siinä olevan mitään kummaa. Nuorukainen suorastaan loikkelehti majatalon ovelle edellä Bardugia, mutta odotti kuitenkin että tuo menisi ensin sisään, seuraten sitten itse perässä.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Jul 30, 2016 21:19:05 GMT 2
Bardug Verthux
Pelleas kertoi nolona, ettei itsekään osanut lukea. Se tuntui olevan enemmän tai vähemmän harvinainen taito, ainakin tätä osaa Aldemeraa.
"Ehkä voimme yhdessä opetella lukemaan", Bardug heitti ehdotuksen virnistäen.
Haltiakin loikkasi pystyyn, ja vertaili omaa mittaansa örkkiin. Harmaaihoinen ei voinut olla naurahtamatta.
"Jos olen sinusta pitkä, näkisitpä veljeni. Tai äitini", örkki sanoi leveästi hymyillen. Bardugin isä oli suurinpiirtein samanmittainen poikansa kanssa, mutta nuorukaisen äiti oli poikiaan kymmenisen senttiä pidempi. Siinä kyllä auktoriteettia riitti.
Pelleas koikkelehti jo edeltä majatalon eteen, eikä Bardug ollut paljoa jäljessä. Örkki astui ensin sisään tilavaan majataloon, jossa oli juuri nyt hiljaista. Todennäköisesti illemmalla olisi ruuhkaa, kun karavaanin mukana tulleet haluaisivat yösijaa. Tiskin takana nojaili pitkä haltianainen, joka suoristautui heti kun näki sisälle tulleet.
"Hei Bardug. Hakkasitko jo puut?" nainen kysyi pehmeällä äänellään.
"En vielä, Adilia", örkki käveli tiskin luo ja laski sitten kätensä Pelleaksen olkapäälle, "Tämä on Pelleas, hänet on lähetetty viemään kirjettä. Et sattuisi tietämään, kuka kirjeen henkilö on."
"Hmm, näytäppä sitä kirjettä", ilmeisesti Adilia-niminen haltia otti Pelleaksen ojentaman kuoren käteensä ja lukaisi nimen, miettien hetken tarkasti, "En kyllä tunne ketään hänen nimistään", nainen ojensi kirjeen takaisin Pelleakselle, esittäen sitten kysymyksen tuolle, nojaten jälleen tiskiin, "Oletko varma, että tuo kirje piti tuoda Metselään?"
|
|
Shaakku
Juoksupoika
Wooo ensimmäinen ropetusviesti foorumilla!!
Posts: 14
|
Post by Shaakku on Jul 30, 2016 22:34:06 GMT 2
Pelleas Xilmar
Ovatko kaikki noin pitkiä Rhekianissa, vai vain Metselässä, Pelleas pohti itsekseen odotellessaan Adilian vastausta. Mutta jo toistamiseen Pelleas joutui pienesti pettymään. Hän otti kirjeen takaisin kulmiaan pienesti kurtistaen ja pudisti päätään.
"Ei, minulle painotettiin että tämä pitäisi tuoda nimenomaan Metselään. Jos et vain satu tuntemaan häntä?" Pelleas kysyi vuorostaan. Haltianainen kohautti olkiaan, mutta näytti epäröivältä.
"Voi olla, mutta olen varma että olisin edes kuullut tuon nimen jos Metselässä asuisi kyseinen henkilö. Ehkä kirjeen lähettäjä luulee hänen asuvan täällä, vaikkei niin ole?" Adilia ehdotti, mutta se kuulosti vihersilmäisen korviin hieman kaukaa haetulta, sillä hän tiesi vanhan haltiamiehen olleen hyvämuistinen eikä ollut koskaan kuullut tuon tehneen vastaavaa virhttä. Kaikki kuitenkin oli mahdollista. Pelleas veti syvään henkeä ja mietti hiljaisena miten selvittää vastaanottajan olinpaikka, Hän oli vaipunut niin pitkään miettimistaukoon että Bardug ja Adilia jo vaihtoivat kyseleviä katseita, kunnes Pelleaksen silmissä ikään kuin välähti ja tuo hätkähti älynväläyksen johdosta.
"Ehkä kirjeessä on jokin johtolanka! Minulle sanottiin etten saisi avata sitä ennen kuin olen Metselässä, eli ehkä sinne on kirjoitettu mihin tarkalleen se on vietävä!" tuo tokaisi ylpeänä varsin kyseenalaisesta logiikastaan ja rupesi irrottamaan sinettiä. Adilian ilme oli järkyttynyt moisesta teosta ja hän oli jo avaamassa suunsa estääkseen Pelleasta, mutta haltiapoika oli jo ehtinyt avata kuoren ja nosti sieltä viestin. Vaikkei Pelleas osannut lukea, kiinnitti silti viestin lyhyys hänen huomionsa - siinä oli vain pari riviä. Ehkä nuo pari riviä kuitenkin olivat hyvin ytimekkäästi pakattua tietoa, toiveikas ajatus kulki nuorukaisen aivoissa ja tuo ojensi Adilialle viestin. Pitkä haltianainen epäröi hetken, mutta katsoessaan taas viattomasti hymyilevää Pelleasta hänen ilmeensä pehmeni.
Viestin luettuaan se muuttui taas hämmentyneeksi. "Voitko lukea ääneen?", Pelleas pyysi ja Adilia parin sekunnin viiveellä nyökkäsi.
"'Tervemenoa Metselään. Viimein pääsin sinusta eroon, toivottavasti en näe pärstääsi enää koskaan.'"
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Jul 30, 2016 23:12:31 GMT 2
Bardug Verthux
Örkki kuunteli mietteliäänä kahden haltian välistä keskustelua, pyöritellen partansa lettejä sormissaan. Jos Adilia ei tuntenut kirjeen vastaanottajaa, niin kuka sitten? Ehkä vastaanottaja asuikin kaupungin ulkopuolella, eikä siksi tuosta tiedetty... mutta silloinkin tuo varmaan JOSKUS edes kävisi kaupungilla. Kerrassaan kummallista. Sekä Bardugilla ja Pelleaksella oli hyvin pitkään miettivä ilme, ja Adilia ehti jo miettiä, oliko kummallekin sattunut aivokuolema kesken kaiken.
"Hyvä idea!" Bardug vahvisti Pelleaksen saatua idean.
Adilia nuoremman haltian koiranpentuilmeen alla taipui lukemaan kirjeen ääneen, ja se sai örkin katseen tummumaan.
"Ajatella", Bardug murisi, "Että joku lähettäisi tuollaisen kirjeen jollekin tutulleen. Ehkä on parempi ettemme löydä vastaanottajaa."
Tyhmä mikä tyhmä, hidas mikä hidas.
|
|
Shaakku
Juoksupoika
Wooo ensimmäinen ropetusviesti foorumilla!!
Posts: 14
|
Post by Shaakku on Jul 30, 2016 23:51:23 GMT 2
Pelleas Xilmar
Pelleas räpytteli pöllämystyneenä silmiään ja prosessoi kuulemaansa. Adilia katsoi poikaa säälivästi, miettien mitä tuo oli mahtanut tehdä saadakseen kirjeen lähettäjän vihat niskoilleen, ja oli valmiina tarjoamaan lohtua nuorukaiselle, kun tuo yhtyikin örkin murinaan; "Tiesin herra Gardis'in olevan tempperamenttinen, mutta tuo on todella häijy viesti! Miksi hän tuollaisen kirjeen halusi lähettää? Ellei vastaanottaja ole itse häijympi. Mutta silti, että tuo oli tärkeä viesti... Mutta ehkä tässä piilee jokin salaisuus", viherhiuksinen pohti ääneen, ja Adilia kuunteli vierestä kun viestin sisältö oli vaarallisesti eskaloitumassa johonkin ihan muuhun. Miten tosin Pelleas-rukka reagoisi, jos hän selventäisi tuolle koko kirjeen ilmeisesti olleen kiusanteko ja keino päästä tuosta eroon?
"Ei tuollaista viestiä ole syytä viedä", hän topuutteli poikaa - ehkä jos tuo antaisi tehtävänsä olla, ei Pelleaksen edes tarvitsisi tietää totuutta. Nuorukaisella oli kuitenkin toinen suunnitelma.
"En minäkään pidä tuosta sisällöstä, mutta homma mikä homma. Lupasin viedä sen perille, ja sen aion tehdä! Ehkä vastaanottaja odottaakin kirjettä, ei sitä voi tietää", tuo puhisi ja taitteli lapun takaisin kuoreen. Adilia kosketti sitten hellästi Pelleaksen olkaa ja yritti kertoa niin suinkin pehmeästi kuin pystyi; "Pelleas, kuuntelehan. Tuo viesti on osoitettu sinulle." Kun haltianainen näki vihreiden silmien hämmentyneen katseen, tuo selitti tarkemmin.
"En tiedä mitä teidän välillänne tapahtui, mutta työnantajasi valehteli sinulle. Kuten hän viestissä sanoi, hän halusi sinusta eroon, ja nyt olet täällä."
Pelleas siirsi hitaasti katseensa kädessään olevaan kuoreen, sitten Adiliaan, ja tovin kuluttua huudahti kovaan ääneen epäuskoisena;"Mitä?! Oikeastiko? M-mutta-!"
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Jul 31, 2016 20:07:47 GMT 2
Bardug Verthux
Örkki nyökytteli kädet puuskassa kuin vahvistukseksi Pelleaksen spekuloinneille. Kahden nuorukaisen ajatukset tuntuivat kulkevan varsin samoja ratoja. Niin kuin sanotaan, joukossa tyhmyys tiivistyy. Onneksi Adilia päätti kertoa asioiden oikean laidan, joka tuli sekä örkille että haltialle aivan puun takaa.
"Miksi kukaan tekisi mitään tuollaista, Pelleashan on hyvä tyyppi?" Bardug totesi hämmästyneellä äänellä, kuulostaen kuin olisi tuntenut haltianuorukaisen koko ikänsä.
"Kaikki eivät ole mukavia", Adilia huokaisi, ja hymyili sitten Pelleakselle rohkaisevasti, "Älä huoli, etköhän löydä jotain pientä työtä tehtäväksi täältä Metselästä."
Myös Bardug yhtyi tähän lohduttamiseen, tapauttaen haltianuorukaista selälle valtavalla kourallaan.
"Unohda tämä tapaus. Voin vaikka itse etsiä sinulle jotain tehtävää täällä", örkki ehdotti reippaasti, muistaen sitten muutaman sekunnin viiveellä jotain, "Kunhan olen hakannut puut, tietysti."
|
|
Shaakku
Juoksupoika
Wooo ensimmäinen ropetusviesti foorumilla!!
Posts: 14
|
Post by Shaakku on Aug 10, 2016 2:57:59 GMT 2
Pelleas Xilmar
Pelleas aukoi suutaan kuin kala haukkoen henkeä kuivalla maalla, mutta yrityksistä huolimatta ei pojan suusta kuulunut pihaustakaan. Kirje oli osoitettu hänelle? Pojalle ei ollut tullut mielenkään että Gardis halusi hänestä näin kovasti eroon. Vaikka olihan tuo vaikuttanut jo jonkin aikaa hieman ärtyneeltä aina Pelleaksen käydessä. Itse asiassa hyvinkin äkäiseltä, nyt kun hän ajatteli asiaa tarkemmin. Onnekseen haltianuorukainen ei ehtinyt myllertää mietteissään enempää, sillä hänen uudet tuttavansa tarjosivat heti lohtua - ja Bardugin ehdotus palautti hehkun Pelleaksen poskille.
"Vau, kiitos!" hän vastasi sädehtivän hymyn kera ja nojasi käsillään tiskiä vasten.
"Teen mitä tahansa töitä, ei tarvitse kuin pyytää! Olen käytettävissäsi milloin tahansa rouva!" Pelleas myhäili tyytyväisenä ja kääntyi katsomaan örkkiä. "Kuulostaa mahtavalta Bardug! Hei, ehkä voin auttaa sinua siinä, jos teillä vain sattuu olemaan toinenkin kirves käytettävissä?"
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Aug 10, 2016 18:24:34 GMT 2
Bardug Verthux
Pelleas näytti pääsevän järkytyksestä yli suhteellisen nopeasti, mikä oli tietysti hyvä. Eihän sitä kannattanut jäädä sellaisia miettimään. Heti haltia ehdotti, että voisi auttaa örkkiä puiden hakkaamisessa.
"Tervetuloa mukaan", Bardug virnisti pitkien kulmahampaidensa kanssa, ja johdatti sitten Pelleaksen takaisin ulos ja talon taakse.
Vino pino puita odotti vielä halkomista, joten oli mukava saada pari lisäkättä avuksi. Örkki avasi oven pieneen varastoon ja tunkeutui sisään oviaukossa kumartuen, miltein lyöden päänsä kattoon.
"Näin täällä jossain toisen kirveen..." Bardug selosti kaivautuessaan syvemmälle työkalujen joukkoon, löytäen viimein etsimänsä.
Ulos astuessaan örkillä oli mukanaan tavallinen kirves, joka oli kyllä paljon painavampi kuin olisi voinut odottaa. Bardug kun kantoi sitä ilman kummoista vaivaa. Hymyillen sinisilmä ojensi kirveen tuoreelle työkaverilleen.
"Tiedät varmaan, miten sitä käytetään?" örkki varmisti.
|
|
Shaakku
Juoksupoika
Wooo ensimmäinen ropetusviesti foorumilla!!
Posts: 14
|
Post by Shaakku on Sept 23, 2016 22:36:21 GMT 2
Pelleas Xilmar Hiustupsu heiluen Pelleas loikkelehti kepeästi örkin askelten perässä, ja pysähtyessäänkin hän ei innoltaan jaksanut olla paikoillaan, vaan nousi varpailleen ja laskeutui sitten kantapäilleen pari, tehden tätä liikettä odotellessaan Bardugia. Pian tuo tuli ulos varastosta kädessään heidän kaipaamansa työkalu. "Totta kai!" vastaus tuli kuin tykin suusta ja Pelleas oli jo miltei repimässä kirveen örkin käsistä. Bardug ojensi kuitenkin rauhallisesti työkalun pojan käsiin, jotka valahtivat hieman alemmas esineen painosta. Pelleas päästi pienen "oho" äännähdyksen ja tarkasteli kirvestä - nyt lähempää katsottuna hän huomasi sen olevan myös painonsa mukaisesti vähän isompi mitä hänen kotipuolessaan. Ei sillä, että se häntä estäisi. Rivakasti Pelleas siirtyi työtä varten tarkoitetun kannon äärelle, johon hän sitten haki kasan pilkottavia pölkkyjä. Yhden hän asetti kannolle, otti neljäsosa-askeleen taaksepäin ja otti pienen haara-asennon. Varma ilme kasvoillaan haltia kohotti kirveen ja iski sen alas, osuen täydellisesti ohi. 
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Sept 26, 2016 11:33:37 GMT 2
Bardug Verthux
Haltia suorastaan uhkui itsevarmuutta valmistautuessaan puiden hakkaamiseen. Tästä huolimatta Bardug jäi sivuun katsomaan, kuinka Pelleas selviäisi tästä työstä. Örkki seurasi pääosin sivusilmällään samalla, kun otti pölkky kasasta esiin varsin kookkaan yksilön. Pelleas otti puidenhakkuuasennon, valmistautui heilautukseen, ja kirves viuhahti... täysin ohi. Sinisilmä ei voinut olla nauramatta kumeaa, hyväntahtoista nauruaan näyn takia. Ei ehkä muuten, mutta haltian ilme epäonnistumisen johdosta oli todellakin näkemisen arvoinen. Oma pölkky kainalossaan Bardug astui Pelleaksen vierelle ja tapautti tuota muutaman kerran valtaisalla kourallaan selkään.
"Yritä uudestaan, kyllä se siitä", örkki sanoi positiivisella äänellä.
Asento ja kaikki muu vihjasivat, että Pelleas kyllä tiesi mitä oli tekemässä, ensimmäinen heilautus ei vain onnistunut. Bardug ei siis nähnyt syytä vahtia, ettei tuo lyönyt kirvestä pystyyn jalkateräänsä. Örkki laski oman pölkkynsä toiselle halkomisalustalle, nouti oman, suuremman ja painavamman kirveensä, ja alkoi nopeasti ja tottuneesti hakata pölkkyä. Ensimmäisella iskulla pölkky jäi vain kiinni kirveeseen näyttämättä merkkejä halkeamisesta, joten Bardug vain repäisi sen irti ja löi uudestaan. Toisella kerralla tuli jo selkeä halkeama, ja pölkky kiinni työkalussa örkki nosti kirveen uuteen lyöntiin. Pölkky halkeasi kauniisti keskeltä, ja örkki kumartui nostamaan toisen palasen tarkempaa halkomista varten.
|
|
