Post by Vampuuri on Dec 30, 2015 23:38:47 GMT 2
Rhekian
Vaakuna: Rusehtavan harmaalla pohjalla punainen vasara ja taltta ristikkäin
Väestö: 70% hirainia, 30% guathaa
Lajijakautuma: 50% haltioita, 40% örkkejä, 10% muita lajeja
Ympäristö:
Eteläinen Rhekian on ilmastoltaan yllätävän kolkko. Vuodenajat tuntuvat tasaisen samanlaisilta pieniä lämpötilan- ja säänmuutoksia lukuunottamatta. On tavallisesti lauhkeaa, ja mereltä tulevat viimat tekevät muuten siedettävästä lämpötilasta kylmän. Ympäri vuoden on sateista, erityisen sateista tosin on talvella. Lunta ei tule ollenkaan, lukuunottamatta räntäsateita, jotka tavallisesti sulavat kokonaan päivän tai kahden sisällä. Kesällä on hieman lämpimämpää ja kuivempaa, mutta paljon sitä miellyttävämmäksi ei ilmasto muutu.
Rhekianin länsiosassa on hyvin kosteaa ja soista, ja rakennusten perustuksien paikka täytyy katsoa hyvin tarkasti. Soisemmilla alueilla valtalajeina ovat sammalet, heinät ja kitukasvuiset puut. Itäosassa taas on kuivempaa. Tasangot ovat moninpaikoin kivisiä ja silokallioisia, jäkälien ja vähäisten heinien peittäminä. Metsät taas ovat lehtivoittoisia sekametsiä.
Eläimistönsä puolesta Rhekianissa ei ole paljoakaan suuria saaliseläimiä. Tasangoilla saattaa kulkea biisoneita ja korkeammalla vuorenrinteillä villejä vuohia ja lampaita. Talvisin saattaa myös törmätä mammutteihin, jotka ovat vaeltaneet koko matkan Lännen pohjoisosasta pakoon talvea. Korkeammalta vuoristosta voi myös löytää jättiläishirviä, mutta ne pysyttelevät pääosin pohjoisemmassa. Metsistä voi löytää pieniä peuroja ja villisikoja, sekä jäniseläimiä ja jyrsijöitä. Suuria petoeläimiä ei riistan puutteessa ole juuri ollenkaan, pääosin yksinäisiä susi-, susilohikäärme-, aarnikotka- tai hornanhurttaerakkoja, sekä kissapetoja.
Talous:
Rhekianin talous perustuu pääasiassa kaivostoimintaan vuoristossa. Erilaisia, arvokkaita mineraaleja ja jalokiviä löytyy syvältä Selän sisuksista. Lähestulkoon koko läänin johtajasuvun energia ja resurssit menevät kaivostöiden ylläpitämiseen. Maanviljelyä ja karjankasvatusta harrastetaan hyvin vähän jos ollenkaan.
Vaikka suurin osa taloudesta keskittyykin kaivostöihin, kaikki asukkaat eivät keskity kivenhakkuuseen. Suuri osa asukkaista nimittäin on örkkejä, jotka elävät eristyksissä linnoituksissa, keräten mitä tarvitsevat luonnosta.
Kaupungit:
16. Kamaala
Vuosituhansia sitten tuhoutuneen örkkikaupungin perustuksille on rakennettu kaupunki, jolla on sijaintinsa puolesta monia käyttötarkoituksia. Koskesta voi napata vaeltajakaloja syötäväksi, ja vuorten rinteiltä metsästää vuohia ja muita eläimiä. Kamaalassa on läänin suurin, mutta myös vaarallisin kaivanto. Useita tunneleita on vuosien saatossa sortunut ja työntekijöitä hautautunut. Kukaan ei tiedä, miksi Kamaalan kaivannot sortuvat niin helposti, mutta jotkut uskovat vuorten jumalten olevan vihaisia niin suurimittaisesta hakkuusta. Toiset sanovat, että vuosituhansia sitten taisteluissa kuolleiden aaveet ovat kironneet Kamaalan.
17. Metselä
Asukkailtaan hyvin örkkivoittoinen kaupunki on rakennettu joen haarautumispisteeseen. Kaupunki yrittää olla mahdollisimman omavarainen, metsästäen, keräilleen ja maata viljellen. Tästä huolimatta Metselän asukkaslukumäärä pienenee jatkuvasti. Pitääkseen kaupungin elossa, asukkaat ovat alkaneet etsiä kultaa tai muita arvometalleja joista, jos niitä olisi ajautunut joen ylävirran kaupungista Kamaalasta.
18. Myörelö
Meren rannalla on ehkä koko läänin parhaiten voiva kaupunki. Täällä harrastetaan tasapainoisesti mineraalien kaivamista ja kalastamista. Myörelössäkään ei kaikki ole hyvin, verot ovat korkealla ja alaluokalla on tuskin mitään lautasella syötäväksi... kun taas aateliset elävät pulleasti.
Vesistöt:
-
Vaakuna: Rusehtavan harmaalla pohjalla punainen vasara ja taltta ristikkäin
Väestö: 70% hirainia, 30% guathaa
Lajijakautuma: 50% haltioita, 40% örkkejä, 10% muita lajeja
Ympäristö:
Eteläinen Rhekian on ilmastoltaan yllätävän kolkko. Vuodenajat tuntuvat tasaisen samanlaisilta pieniä lämpötilan- ja säänmuutoksia lukuunottamatta. On tavallisesti lauhkeaa, ja mereltä tulevat viimat tekevät muuten siedettävästä lämpötilasta kylmän. Ympäri vuoden on sateista, erityisen sateista tosin on talvella. Lunta ei tule ollenkaan, lukuunottamatta räntäsateita, jotka tavallisesti sulavat kokonaan päivän tai kahden sisällä. Kesällä on hieman lämpimämpää ja kuivempaa, mutta paljon sitä miellyttävämmäksi ei ilmasto muutu.
Rhekianin länsiosassa on hyvin kosteaa ja soista, ja rakennusten perustuksien paikka täytyy katsoa hyvin tarkasti. Soisemmilla alueilla valtalajeina ovat sammalet, heinät ja kitukasvuiset puut. Itäosassa taas on kuivempaa. Tasangot ovat moninpaikoin kivisiä ja silokallioisia, jäkälien ja vähäisten heinien peittäminä. Metsät taas ovat lehtivoittoisia sekametsiä.
Eläimistönsä puolesta Rhekianissa ei ole paljoakaan suuria saaliseläimiä. Tasangoilla saattaa kulkea biisoneita ja korkeammalla vuorenrinteillä villejä vuohia ja lampaita. Talvisin saattaa myös törmätä mammutteihin, jotka ovat vaeltaneet koko matkan Lännen pohjoisosasta pakoon talvea. Korkeammalta vuoristosta voi myös löytää jättiläishirviä, mutta ne pysyttelevät pääosin pohjoisemmassa. Metsistä voi löytää pieniä peuroja ja villisikoja, sekä jäniseläimiä ja jyrsijöitä. Suuria petoeläimiä ei riistan puutteessa ole juuri ollenkaan, pääosin yksinäisiä susi-, susilohikäärme-, aarnikotka- tai hornanhurttaerakkoja, sekä kissapetoja.
Talous:
Rhekianin talous perustuu pääasiassa kaivostoimintaan vuoristossa. Erilaisia, arvokkaita mineraaleja ja jalokiviä löytyy syvältä Selän sisuksista. Lähestulkoon koko läänin johtajasuvun energia ja resurssit menevät kaivostöiden ylläpitämiseen. Maanviljelyä ja karjankasvatusta harrastetaan hyvin vähän jos ollenkaan.
Vaikka suurin osa taloudesta keskittyykin kaivostöihin, kaikki asukkaat eivät keskity kivenhakkuuseen. Suuri osa asukkaista nimittäin on örkkejä, jotka elävät eristyksissä linnoituksissa, keräten mitä tarvitsevat luonnosta.
Kaupungit:
16. Kamaala
Vuosituhansia sitten tuhoutuneen örkkikaupungin perustuksille on rakennettu kaupunki, jolla on sijaintinsa puolesta monia käyttötarkoituksia. Koskesta voi napata vaeltajakaloja syötäväksi, ja vuorten rinteiltä metsästää vuohia ja muita eläimiä. Kamaalassa on läänin suurin, mutta myös vaarallisin kaivanto. Useita tunneleita on vuosien saatossa sortunut ja työntekijöitä hautautunut. Kukaan ei tiedä, miksi Kamaalan kaivannot sortuvat niin helposti, mutta jotkut uskovat vuorten jumalten olevan vihaisia niin suurimittaisesta hakkuusta. Toiset sanovat, että vuosituhansia sitten taisteluissa kuolleiden aaveet ovat kironneet Kamaalan.
17. Metselä
Asukkailtaan hyvin örkkivoittoinen kaupunki on rakennettu joen haarautumispisteeseen. Kaupunki yrittää olla mahdollisimman omavarainen, metsästäen, keräilleen ja maata viljellen. Tästä huolimatta Metselän asukkaslukumäärä pienenee jatkuvasti. Pitääkseen kaupungin elossa, asukkaat ovat alkaneet etsiä kultaa tai muita arvometalleja joista, jos niitä olisi ajautunut joen ylävirran kaupungista Kamaalasta.
18. Myörelö
Meren rannalla on ehkä koko läänin parhaiten voiva kaupunki. Täällä harrastetaan tasapainoisesti mineraalien kaivamista ja kalastamista. Myörelössäkään ei kaikki ole hyvin, verot ovat korkealla ja alaluokalla on tuskin mitään lautasella syötäväksi... kun taas aateliset elävät pulleasti.
Vesistöt:
-