Post by Vampuuri on Dec 30, 2015 23:41:08 GMT 2
Varakian
Vaakuna: Hopeinen usvahirven pää edestäpäin, sarvien välistä löytyy kolme kuunsirppiä, tausta violetti
Väestö: Lähestulkoon 100% guathaa, hirainia harvemmin tapaa ainakaan pysyvästi Varakianiin muuttaneena
Lajijakautuma: 50% haltioita, 25% örkkejä, 20% kääpiöitä, 5% faurroja
Ympäristö:
Varakian on kaikista lääneistä pohjoisin, ja se näkyy ilmastossa selkeästi. Talvet ovat pitkiä ja rajuja, kesät lyhyitä ja lauhkeita. Talvi voi helposti kestää puoli vuotta, lumet voivat sataa syyskuun lopussa ja sulaa pois vasta maaliskuun loppupuolella. Kesät ovat tosiaan lyhyitä, mutta rannikkolääni saa osakseen paljon sateita tänä vuodenaikana. Varakian ei ole asuinpaikka herkkänahkaisille, mutta monille se on ainoa.
Kasvisto on hyvin kitukasvuista. Aukeat ovat tavallisesti heinän täytämät, siellä täällä saattaa nähdä vaivaiskoivuja ja muita kitukasvuisia puita. Vain etelämmässä on suuria metsiä, puustoltaan pääasiassa mäntyjä ja kuusia. Varakianissa tavataan myös tundraomenapuita, omenapuita, jotka ympäri vuoden tuottavat hyvin punaisia ja makeita omenoita. Talvisin omenat näissä puissa jäävät paljon pienemmiksi kuin kesäisin. Nämä omenapuut voivat kasvaa vaikka silokalliolla, niin sitkeitä ne ovat.
Eläimistönsä puolesta Varakianissa tavataan ympäri vuoden pieniä mammuttilaumoja, jotka vaeltavat talveksi etelämpään. Myös jättiläishirvet ovat yleinen näky laiduntamassa kuivaa heinää. Varakianin arvostamaa usvahirvilajia löytyy eteläosan tiheistä metsistä. Pieniä jyrsijöitä esiintyy hyvin paljon varsinkin asutuksen lähellä, ja sopuleita milloin missäkin. Linnusto on pääasiassa pikkulintuja, muuttolintuja ei näe kuin hetken aikaa kesäisin. Petoeläinpuolesta näkyy susia, susilohikäärmeitä ja aarnikotkia, tosin vain kaukana asutuksesta.
Talous:
Julmien olosuhteiden takia Varakinin talous on huonohkolla tolalla. Peltojen kasvattaminen ei ole useinkaan kannattavaa, koska kesä on niin lyhyt, laiduneläimille ei ole peltojen puutteen takia talvella syötävää. Lihakarjaa näkyy pääosin vain vuohia, jotka selviävät huonoissakin oloissa. Kanoja ja hanhiakin voi löytää pieniltä tiloilta. Eteläisistä metsistä voi ympäri vuoden kerätä sieniä ja marjoja, jotka ovat kehittyneet näissä olosuhteissa selviämään. Kaikki näillä tavoin saadut ruokatarvikkeet menevät kuitenkin suoraan varakialaisten omaan suuhun, eikä näin kelpaa vientitavaraksi.
Hyvin tärkeä osa Varakiania on kalastus ja laivateollisuus. Varakianissa osataan tehdä kestäviä ja hyviä laivoja, joilla voi kalastaa keskellä talveakin, vaikka rannikko olisi kymmenten kilometrien matkalta jäässä. Kalaa saadaan hyvin paljon, sitä löytyy tavallisesti varakialaisten lautaselta ja sitä myydään muillekin lääneille.
Varakianissa on yksi kääpiöiden kolmesta portista, joten kauppaa arvokkaista mineraaleista voidaan käydä näiden kanssa. Näitä voidaan taas myydä eteenpäin muille.
Kaupungit:
1. Aghan
Meren rannalle, joen laskupaikkaan on rakennettu satamakaupunki. Tämä kaupunki tunnetaan valtaisasta telakastaan ja suuresta kalastusmäärästään. Lähestulkoon kaikki kaupungin asukkaat työskentelevät joko telakalla tai ovat kalastajia. Tietysti joukosta löytyy muutamia kapakkojen ja majatalojen pitäjiä ja pienyrittäjiä. Vaikka Uranliassa on myös telakka, suurin osa laivoista rakennetaan Aghanissa.
2. Uranlia
Uranlia on Varakianin pääkaupunki, ja näin ollen myös guathahallinnon pääkaupunki. Suuri kaupunki on sopivasti merenrannalla, ja sillä on oma satama ja telakka. Hieman enemmän sisämaasta päin löytyy guathan hallintorakennus, hieman kauempaa vielä armeijan harjoittelualueet ja lähempää rannikkoa hallitsijan asunto, jotka kutsutaan Lordin/Ladyn kartanoksi. Kadut ovat suuriltaosin kivitettyjä, ja talojen rakennusaineena on pääosin käytetty myös kiveä. Puuta on käytetty vähän sen saatavuuden vähyyden takia. Pääkaupungin keskeisten osien ympärillä seisoo muurit, joiden läpi kulkua vahditaan neljällä portilla. Armeijan harjoitusalue ja satama ovat näiden muurien ulkopuolella.
3. Murpala
Järvenranta metsän ja tasankojen välimaalla on hyvä paikka kaupungille. Murpala on suuri kaupunki, joka tunnetaan yhdestä tärkeästä tehtävästä: joukkojen kouluttamisesta. Tänne alokkaat lähetetään saamaan peruskoulutus, ennen kuin voivat erikoistua muissa kaupungeissa tai Uranliassa. Täällä koulutetaan myös eläimiä, tosin ei vain sotakäyttöön. Hevosia koulutetaan niin sotaan kuin tavalliseen matkustusratsastukseenkin. Jotkut ovat erikoistuneita aarnikotkankouluttajia, joukosta löytyy myös yksi, joka kouluttaa susilohikäärmeitä. Lentokäytettävät vuoristolepakot koulutetaan suurimmaksi osaksi täällä, vaikka kouluttajia löytyy myös Uranliasta ja muista kaupungeista.
4. Elessíra
Keskeltä eteläistä metsää saattaa löytää rauniokaupungin, Elessíran. Tämä kaupunki oli joskus hyvin loistokas haltiakaupunki, josta hirain piti johtoa koko Varakianin yli. Kaupunki hylättiin hirainin lähdön jälkeen, ja tuhoutui 14 vuotta sitten lopullisesti ääriryhmien yhteenottojen sivussa. Nykyään sieltä löytää vain kivisiä raunioita, joiden päälle on alkanut kasvaa sammalta ja puita. Selkein rakennus on entisen hallintorakennuksen raunio, joka on osin romahtanut, mutta toisilta osin vielä hyvin pystyssä. Kivisiä portaita pitkin pystyy jopa kiipeämään ylempii kerroksiin tutkimaam. Kaikki arvokas on jo tästä rauniokaupungista viety, mutta kukaan ei voi kieltää, että se on sykähdyttävä näky.
5. Kääpiöiden portti (1/3)
Tämä portti johtaa kääpiöiden vuosituhansia vanhoihin kaivoksiin ja tunnelistoihin. Tämä, mitä monet voisivat kutsua kääpiökaupungiksi, on pikemminkin valtakunta, joka ulottuu kymmenten kilometrien syvyyteen ja jatkuu läpi koko Selän pohjoisosan. Tunnelit ovat pettäviä ja vaarallisia, mutta jos selviää valtakunnan sydämmeen, löytää itsensä henkeäsalpaavista saleista, kauniiden maanalaisten lähteiden rannoilta, itsevalaisevan sammaleen ja sienten valaisemista rakennuksista. Täällä asuu myös kääpiöiden johtaja, kuningatar Berta. Ulkopuolisen on helppo eksyä tähän sokkeloiseen valtakuntaan, mutta kääpiöille tämä on koti, ja monet täällä asuvat eivät koskaan ole eivätkä aiokaan käydä maan pinnalla.
Portti itsessään on kaikista kolmesta portista näkyvin. Pian kääpiöiden alettua kiivetä maan pinnalle, he tekivät tästä portista pääporttinsa. Valtaisat portit nousevat miltein seitsemän metrin korkeuteen, ja sitä vartioidaan, vaikkakin sisältäpäin. Ovet saa auki vain sisältä, jos ulkoapäin haluaa sisälle, täytyy valtaisat, kiviset ovet murtaa.
Vesistöt:
1. Kolmihäntä, joki
Vaakuna: Hopeinen usvahirven pää edestäpäin, sarvien välistä löytyy kolme kuunsirppiä, tausta violetti
Väestö: Lähestulkoon 100% guathaa, hirainia harvemmin tapaa ainakaan pysyvästi Varakianiin muuttaneena
Lajijakautuma: 50% haltioita, 25% örkkejä, 20% kääpiöitä, 5% faurroja
Ympäristö:
Varakian on kaikista lääneistä pohjoisin, ja se näkyy ilmastossa selkeästi. Talvet ovat pitkiä ja rajuja, kesät lyhyitä ja lauhkeita. Talvi voi helposti kestää puoli vuotta, lumet voivat sataa syyskuun lopussa ja sulaa pois vasta maaliskuun loppupuolella. Kesät ovat tosiaan lyhyitä, mutta rannikkolääni saa osakseen paljon sateita tänä vuodenaikana. Varakian ei ole asuinpaikka herkkänahkaisille, mutta monille se on ainoa.
Kasvisto on hyvin kitukasvuista. Aukeat ovat tavallisesti heinän täytämät, siellä täällä saattaa nähdä vaivaiskoivuja ja muita kitukasvuisia puita. Vain etelämmässä on suuria metsiä, puustoltaan pääasiassa mäntyjä ja kuusia. Varakianissa tavataan myös tundraomenapuita, omenapuita, jotka ympäri vuoden tuottavat hyvin punaisia ja makeita omenoita. Talvisin omenat näissä puissa jäävät paljon pienemmiksi kuin kesäisin. Nämä omenapuut voivat kasvaa vaikka silokalliolla, niin sitkeitä ne ovat.
Eläimistönsä puolesta Varakianissa tavataan ympäri vuoden pieniä mammuttilaumoja, jotka vaeltavat talveksi etelämpään. Myös jättiläishirvet ovat yleinen näky laiduntamassa kuivaa heinää. Varakianin arvostamaa usvahirvilajia löytyy eteläosan tiheistä metsistä. Pieniä jyrsijöitä esiintyy hyvin paljon varsinkin asutuksen lähellä, ja sopuleita milloin missäkin. Linnusto on pääasiassa pikkulintuja, muuttolintuja ei näe kuin hetken aikaa kesäisin. Petoeläinpuolesta näkyy susia, susilohikäärmeitä ja aarnikotkia, tosin vain kaukana asutuksesta.
Talous:
Julmien olosuhteiden takia Varakinin talous on huonohkolla tolalla. Peltojen kasvattaminen ei ole useinkaan kannattavaa, koska kesä on niin lyhyt, laiduneläimille ei ole peltojen puutteen takia talvella syötävää. Lihakarjaa näkyy pääosin vain vuohia, jotka selviävät huonoissakin oloissa. Kanoja ja hanhiakin voi löytää pieniltä tiloilta. Eteläisistä metsistä voi ympäri vuoden kerätä sieniä ja marjoja, jotka ovat kehittyneet näissä olosuhteissa selviämään. Kaikki näillä tavoin saadut ruokatarvikkeet menevät kuitenkin suoraan varakialaisten omaan suuhun, eikä näin kelpaa vientitavaraksi.
Hyvin tärkeä osa Varakiania on kalastus ja laivateollisuus. Varakianissa osataan tehdä kestäviä ja hyviä laivoja, joilla voi kalastaa keskellä talveakin, vaikka rannikko olisi kymmenten kilometrien matkalta jäässä. Kalaa saadaan hyvin paljon, sitä löytyy tavallisesti varakialaisten lautaselta ja sitä myydään muillekin lääneille.
Varakianissa on yksi kääpiöiden kolmesta portista, joten kauppaa arvokkaista mineraaleista voidaan käydä näiden kanssa. Näitä voidaan taas myydä eteenpäin muille.
Kaupungit:
1. Aghan
Meren rannalle, joen laskupaikkaan on rakennettu satamakaupunki. Tämä kaupunki tunnetaan valtaisasta telakastaan ja suuresta kalastusmäärästään. Lähestulkoon kaikki kaupungin asukkaat työskentelevät joko telakalla tai ovat kalastajia. Tietysti joukosta löytyy muutamia kapakkojen ja majatalojen pitäjiä ja pienyrittäjiä. Vaikka Uranliassa on myös telakka, suurin osa laivoista rakennetaan Aghanissa.
2. Uranlia
Uranlia on Varakianin pääkaupunki, ja näin ollen myös guathahallinnon pääkaupunki. Suuri kaupunki on sopivasti merenrannalla, ja sillä on oma satama ja telakka. Hieman enemmän sisämaasta päin löytyy guathan hallintorakennus, hieman kauempaa vielä armeijan harjoittelualueet ja lähempää rannikkoa hallitsijan asunto, jotka kutsutaan Lordin/Ladyn kartanoksi. Kadut ovat suuriltaosin kivitettyjä, ja talojen rakennusaineena on pääosin käytetty myös kiveä. Puuta on käytetty vähän sen saatavuuden vähyyden takia. Pääkaupungin keskeisten osien ympärillä seisoo muurit, joiden läpi kulkua vahditaan neljällä portilla. Armeijan harjoitusalue ja satama ovat näiden muurien ulkopuolella.
3. Murpala
Järvenranta metsän ja tasankojen välimaalla on hyvä paikka kaupungille. Murpala on suuri kaupunki, joka tunnetaan yhdestä tärkeästä tehtävästä: joukkojen kouluttamisesta. Tänne alokkaat lähetetään saamaan peruskoulutus, ennen kuin voivat erikoistua muissa kaupungeissa tai Uranliassa. Täällä koulutetaan myös eläimiä, tosin ei vain sotakäyttöön. Hevosia koulutetaan niin sotaan kuin tavalliseen matkustusratsastukseenkin. Jotkut ovat erikoistuneita aarnikotkankouluttajia, joukosta löytyy myös yksi, joka kouluttaa susilohikäärmeitä. Lentokäytettävät vuoristolepakot koulutetaan suurimmaksi osaksi täällä, vaikka kouluttajia löytyy myös Uranliasta ja muista kaupungeista.
4. Elessíra
Keskeltä eteläistä metsää saattaa löytää rauniokaupungin, Elessíran. Tämä kaupunki oli joskus hyvin loistokas haltiakaupunki, josta hirain piti johtoa koko Varakianin yli. Kaupunki hylättiin hirainin lähdön jälkeen, ja tuhoutui 14 vuotta sitten lopullisesti ääriryhmien yhteenottojen sivussa. Nykyään sieltä löytää vain kivisiä raunioita, joiden päälle on alkanut kasvaa sammalta ja puita. Selkein rakennus on entisen hallintorakennuksen raunio, joka on osin romahtanut, mutta toisilta osin vielä hyvin pystyssä. Kivisiä portaita pitkin pystyy jopa kiipeämään ylempii kerroksiin tutkimaam. Kaikki arvokas on jo tästä rauniokaupungista viety, mutta kukaan ei voi kieltää, että se on sykähdyttävä näky.
5. Kääpiöiden portti (1/3)
Tämä portti johtaa kääpiöiden vuosituhansia vanhoihin kaivoksiin ja tunnelistoihin. Tämä, mitä monet voisivat kutsua kääpiökaupungiksi, on pikemminkin valtakunta, joka ulottuu kymmenten kilometrien syvyyteen ja jatkuu läpi koko Selän pohjoisosan. Tunnelit ovat pettäviä ja vaarallisia, mutta jos selviää valtakunnan sydämmeen, löytää itsensä henkeäsalpaavista saleista, kauniiden maanalaisten lähteiden rannoilta, itsevalaisevan sammaleen ja sienten valaisemista rakennuksista. Täällä asuu myös kääpiöiden johtaja, kuningatar Berta. Ulkopuolisen on helppo eksyä tähän sokkeloiseen valtakuntaan, mutta kääpiöille tämä on koti, ja monet täällä asuvat eivät koskaan ole eivätkä aiokaan käydä maan pinnalla.
Portti itsessään on kaikista kolmesta portista näkyvin. Pian kääpiöiden alettua kiivetä maan pinnalle, he tekivät tästä portista pääporttinsa. Valtaisat portit nousevat miltein seitsemän metrin korkeuteen, ja sitä vartioidaan, vaikkakin sisältäpäin. Ovet saa auki vain sisältä, jos ulkoapäin haluaa sisälle, täytyy valtaisat, kiviset ovet murtaa.
Vesistöt:
1. Kolmihäntä, joki