Post by Gertru on Mar 9, 2018 12:15:55 GMT 2
Nimi: Angharad [anggarad] Kaarnakuru
Kutsumanimet: Pöllö tai Angharad. Ei esittele itseään sukunimen kanssa. Jos on pakko, esittelee itsensä Angharad Aletialaisena.
Sukupuoli: nainen
Ikä: 52 vuotta
Laji: Haltia.
Ammatti: Palkkamurhaaja.
Kansalaisuus: Hirain.
Vanhemmat: Vhoori Kaarnakuru ja Annhide Mäenmaa.
Ulkonäkö: Angharad on haltiaksi hyvin lyhyt, noin 160 senttimetriä, ja hänellä on kiharat mustanharmaat hiukset sekä pyöreät kasvot, eikä hän täytä haltioiden klassisia kauneuskäsityksiä. Hän on kehonmuodoltaan enemmän muodokas tai kurvikas, kuin klassinen pitkä, solakka ja siro – haltioiden fysiologian rajoissa kuitenkin. Hänen jalkansa ovat lihaksikkaat, ja hänellä on useita erilaisia arpia ympäri kehoaan, lähinnä erilaisia viiltohaavoja. Mustelmat eivät ole myöskään tavaton näky haltianaisen iholla. Lyhyet hiukset ulottuisivat suorina ehkä korvien alle, mutta villit kiharat paljastavat korvat ja niskan. Kasvojen huomiota herättävin piirre ovat paksut, tummat kulmakarvat, jotka saavat haltian näyttämään useimmiten vihaisemmalta ja totisemmalta kuin tämä onkaan. Hänen nenänsä on melko suuri ja terävä, ja muistuttaakin jonkin verran linnun nokkaa. Silmät Angharadilla ovat suuret ja tummanruskeat tuuheilla silmäripsillä reunustettuina, ja huulet ovat suuret, ilman amorinkaarta. Hänen ihonsa on oliivinsävyinen. Angharad ei omista suurta vaatekaappia, ja useimmiten tällä on päällään punainen, korkeakauluksinen neulebody jossa, on kohoraidat sekä pitkät tai puolihihat. Jaloissaan hänellä on useimmiten vaaleat housut, jotka saattavat roikkua melko matalalla, paljastaen hieman ihoa hänen lantiollaan mitä body ja housut eivät peitä. Hänellä on useimmiten yllään polviin asti ulottuvat hyvin tummanruskeat ratsastussaappaat, joissa on timantinmuotoinen polvisuojus. Hänellä on myös usein nahkahansikkaat kädessään, etenkin kun hän liikkuu naamarinsa kanssa. Hänellä on usein yllään myös joko tummanharmaa, hupullinen viitta tai etäisesti ylisuurta bomber-takkia muistuttava, pussittava takki jossa on rivi kiinnitysnappeja Angharadin oikealla puolella, joka päällä häntä usein luullaan nuoreksi haltiapojaksi, jolla on päällään isoveljensä tai isänsä liian suuret vaatteet. Hän omistaa myös suuren, peittävän villahuivin sekä eräänlaisen kommandopipon ja hijabin välimuodon, jossa on aukko hänen kasvojensa kohdalla, jolla hän peittää hiuksensa, korvansa, niskansa ja kaulansa pitäessään kasvoillaan Pöllön naamaria. Pöllönaamari on pohjaltaan valkoinen ja hyvin pyöreä, siinä on suuret hyvin ohuella mustalla kankaalla verhotut pyöreät silmät, tummanpunainen timantinmuotoinen nokka koholla vaaleasta naamiopohjasta ja samaa sävyä olevat valtavat kulmakarvat tai huuhkajan korvatupsut, jotka ulottuvat kahtena sarvimaisena ulokkeena pyöreän naamion yli.
Luonne: Angharad on suorapuheinen, melko totinen ja pysyy aina asiassa. Häntä on vaikea johtaa sivuraiteille tavoitteistaan, eikä hän arvosta, mikäli häntä pyritään syyttä hidastamaan tai estämään tekemästä jotain. Hän ei ole tiimipelaaja, vaan hoitaa mieluiten asiat itse, omaan tahtiinsa. Hän on tiukka ja ankara, eikä luovuta helpolla. Hän ei kuitenkaan ole kylmäsydäminen, vaan realisti, ja punnitsee suurimmat päätöksensä tarkkaan – Angharad osaa kuitenkin olla myös hyvin impulsiivinen ja toimii helposti vaistonsa mukaan, mikä tekee hänen kanssaan työskentelemisestä usein vaikeaa. Angharad ei lähtökohtaisesti luota kehenkään, ja hänelle ei ole helppo valehdella. Toisaalta, Angharad ei ole kaikkein lahjakkain valehtelija itsekään, mutta korvaa tämän jättämällä usein asioita kertomatta. Hän on tarkka ja usein laskelmoiva, kuin etsisi jatkuvasti oikeaa kulmaa ampua vaikkei pitäisi jousta kädessään. Angharad viihtyy yleensä yksin, mutta on myös melko yksinäinen, johtuen luottamus- ja sitoutumiskammostaan. Hän tuntee olonsa mukavammaksi kaupungeissa, muiden sekaan piiloutuneena, kuin maaseudulla tai autiolla aukealla. Hän inhoaa olla huomion keksipisteenä, muiden nähtävänä.
Menneisyys: Angharad on äitinsä Annhide Mäenmaan esikoinen, ja syntyi miltei pelkästään haltioiden asuttamaan, pieneen hirainkylään Aletianin provinssissa. Tytön isä ei jäänyt kylään, vaan katosi jo ennen lapsen syntymää. Haltianainen ei ollut valmis äidiksi, ja parhaimmillaan voisi Angharadin kasvatusta kutsua holtittomaksi, ja lapsi tuntui pitävän kylän tallirenkejä enemmän perheenään kuin äitiään – nämä opettivat tätä lukemaankin, jotain, mitä hänen äitinsä ei osannut. Noin kymmenen vuotta Angharadin syntymän jälkeen hänen äitinsä sai lapsen uuden miehensä kanssa. Pikkusisar Adellide oli äitinsä silmäterä, ja tällä kertaa äidin ja isän suhde oli vakaammalla pohjalla. Adelliden isä Onas jäi kylään. Aletianin köyhässä provinssissa kuivuus ja nälkä oli monelle tuttua, ja yksi syy siihen, miksi Angharad jäi hyvin lyhyeksi – yksinhuoltajaäidin tyttärenä, köyhässä ja kuivuuden riepottelemassa kylässä ruokaa ei ollut koskaan tarpeeksi, ja se kaikki tarvittiin raskaiden töiden vaatimien lihasten polttoaineeksi. Tämä on todennäköisesti suurin syy miksi Angharad jäi haltiaksi hyvin lyhyeksi. Angharad teki kaikenlaista työtä mitä kylästä löytyi, aina tallirengistä metsästäjään, lihanleikkaajasta vedenkantajaan.
Erään erityisen kuivan kauden aikana, noin seitsemäntoista vuotta myöhemmin Adelliden syntymän jälkeen, isä sairastui kyläläisille tuntemattomaan sairauteen ja menehtyi. Perhe ajautui syvään suruun ja ahdinkoon, lukuun ottamatta Angharadia – mies ei ollut koskaan tuntunut hänelle isältä. Nuori haltia piti perhettä pystyssä useilla eri töillä. Vaikka Angharad piti talleista ja rauhallisesta ajasta hevosten kanssa, hän toisinaan janosi metsästämisen tuomaa adrenaliinia ja jännitystä. Hän nautti kontrollista, jonka hän sai ollessaan saalistaja, ja halusi aina vain haastavampia saaliseläimiä ja pidempiä metsästysretkiä.
Angharad tunsi aina paljon kiintymystä sisarpuoltaan kohtaan – niin paljon, että antoi tälle usein omista ruoka-annoksistaan osan ja auttoi tämän aina pois tilanteesta kuin tilanteesta. Ei ollut yllättävää, että Angharadilla oli hieman pahanilmanlinnun maine – eikä asiaa auttanut haltian sosiaalisten kykyjen puute. Pahanilmanlinnun asemastaan huolimatta haltia kutsuttiin usein auttamaan kylää tämän suojelemisessa rosvoilta ja ulkopuolisilta.
Seuraavat noin kymmenen vuotta kuluivat rauhallisesti, kunnes eräänä päivänä Angharadin palattua metsältä hän huomasi useiden kotikylänsä talojen olevan tulessa. Pieni kylä oli joutunut vaeltavien ryövärien kohteeksi, ja kylästä oli viety kaikki vähänkin arvokas, sekä lähes kaikki nuoret haltiat, orjakauppaa varten. Angharadin palatessa kotiinsa, tarkistamaan että oliko Adellide kunnossa, tämä törmäsi äitiinsä. He riitelivät verisesti, molemmat syyttäen toisiaan, ja katkera Angharad päätyi lähtemään kylästä lopullisesti. Hän vannoi löytävänsä siskonsa ja tuovansa tämän vielä takaisin, maksoi mitä maksoi.
Matkansa varrella hän oppi metsästämään muitakin kuin perinteistä riistaa. Kaikki alkoi siitä, kun hän hyvää hyvyyttään tappoi roiston, joka ahdisteli erästä kauppiasperhettä, ja kauppiaat maksoivat hänelle vuolaasti – saman kuin hän olisi saanut kuukaudessa tallirengin töistä. Angharad tajusi, että palkkamurhaajana hänen olisi helpompi löytää myös lisätietoa sisarensa olinpaikasta, sekä saada tarpeeksi rahaa jotta voisi taata sisarelleen helpon elämän.
Palkkamurhaajana toimiminen toi hänelle saman adrenaliinipiikin ja jännityksen tuoman nautinnon kuin jänisten ja muiden saaliseläimien metsästys, mutta toisinaan vielä voimakkaamman – olihan se toisinaan paljon vaativampaa. Ennen pitkään salassa toimiminen toi hänet kosketuksiin Aldemeran kylmän alamaailman kanssa, ja hänet kutsuttiin salaiseen salamurhaajien veljeskuntaan nimeltään Alba. Täällä hänet nimettiin Pöllöksi, ja hän sai oman naamionsa, joka oli hänen nimensä näköinen. Angharad on tähän mennessä kuulunut Albaan Pöllönä noin viisitoista vuotta.
Alba:
Sitoutumaton palkkamurhaajien veljeskunta, jonka jokainen jäsen kantaa kasvoillaan vaaleaa eläinmaskia tavatessaan muita jäseniä. Kukin maski peittää kantajansa koko kasvot, ja kussakin naamiossa on vahva riimu, joka muuttaa sen alla puhuvan äänen tunnistamattomaksi – tämä ei kuitenkaan varmista salassa pysymistä, nimittäin intonaatioita, murteita tai slangia se ei muuta, ja jos käy huonosti, voi suurisuu johdattaa toisen murhaajan suoraan kotiovelleen. Salaseura on levittäytynyt koko mantereen alueelle, eikä kukaan ole varma sen jäsenmäärästä, sillä jokainen Naamio toimii yksin. Kun Naamiot kokoontuvat, heillä on yllään peittävät viitat.
Tärkein veljeskunnan sääntö on sääntöjen ehdoton noudattaminen.
Muita sääntöjä:
1. Älä paljasta kasvoja maskin alla,
2. Älä utele nimeä maskin alla,
3. Älä tapa veljeäsi, ellei tämä ole rikkonut lakia,
4. Älä jätä lain rikkojaa eloon millään hinnalla.
Muita tunnettuja jäseniä Pöllön lisäksi: Mäyrä (puhelias, pitkä, oletettu haltia), Maaorava (huhuttu kääpiö, legendaarisen verinen tappaja)
Taidot:
- Taitava jousen ja nuolen kanssa, ja tarkka silmiltään. Omaa hyvän tasapainon, ja kykenee tarvittaessa ampumaan vaikka ylösalaisin.
- Lähestulkoon hevoskuiskaaja – saa hevosen kuin hevosen rauhoittumaan ja luottamaan itseensä.
- Osaa lukea, muttei niin nopeasti kuin kirjoja ikänsä lukeneet ylimystön lapset.
- Puhuu yleiskieltä, ja osaa myös rikkinäistä kääpiötä ja muutamia sanoja örkkien kieltä.
Muuta:
- Ei tunne sen suurempaa uskollisuutta mitään Aldemeran hoveista kohtaan, vaikkakin onkin hirain.
- Rakastaa hevosia, ja tuntee olonsa aina mukavaksi näiden seurassa.
- Ei pidä mekoista, ja kotikylässäänkin käytti lähinnä eräänlaista tunikan ja leggingsien yhdistelmää.
- Lempiruokaa ovat erilaiset liharuoat, erityisesti padat.
- On opetellut pois eteläisestä Aletian aksentista, mutta etenkin väsyneenä, sairaana tai humalassa hänen suustaan luiskahtaa eteläinen nuotti.
- Jos eläisi meidän ajassamme ja universumissamme, rakastaisi rap-musiikkia ja hevosrakkaus vaihtuisi moottoripyörärakkauteen.
Kutsumanimet: Pöllö tai Angharad. Ei esittele itseään sukunimen kanssa. Jos on pakko, esittelee itsensä Angharad Aletialaisena.
Sukupuoli: nainen
Ikä: 52 vuotta
Laji: Haltia.
Ammatti: Palkkamurhaaja.
Kansalaisuus: Hirain.
Vanhemmat: Vhoori Kaarnakuru ja Annhide Mäenmaa.
Ulkonäkö: Angharad on haltiaksi hyvin lyhyt, noin 160 senttimetriä, ja hänellä on kiharat mustanharmaat hiukset sekä pyöreät kasvot, eikä hän täytä haltioiden klassisia kauneuskäsityksiä. Hän on kehonmuodoltaan enemmän muodokas tai kurvikas, kuin klassinen pitkä, solakka ja siro – haltioiden fysiologian rajoissa kuitenkin. Hänen jalkansa ovat lihaksikkaat, ja hänellä on useita erilaisia arpia ympäri kehoaan, lähinnä erilaisia viiltohaavoja. Mustelmat eivät ole myöskään tavaton näky haltianaisen iholla. Lyhyet hiukset ulottuisivat suorina ehkä korvien alle, mutta villit kiharat paljastavat korvat ja niskan. Kasvojen huomiota herättävin piirre ovat paksut, tummat kulmakarvat, jotka saavat haltian näyttämään useimmiten vihaisemmalta ja totisemmalta kuin tämä onkaan. Hänen nenänsä on melko suuri ja terävä, ja muistuttaakin jonkin verran linnun nokkaa. Silmät Angharadilla ovat suuret ja tummanruskeat tuuheilla silmäripsillä reunustettuina, ja huulet ovat suuret, ilman amorinkaarta. Hänen ihonsa on oliivinsävyinen. Angharad ei omista suurta vaatekaappia, ja useimmiten tällä on päällään punainen, korkeakauluksinen neulebody jossa, on kohoraidat sekä pitkät tai puolihihat. Jaloissaan hänellä on useimmiten vaaleat housut, jotka saattavat roikkua melko matalalla, paljastaen hieman ihoa hänen lantiollaan mitä body ja housut eivät peitä. Hänellä on useimmiten yllään polviin asti ulottuvat hyvin tummanruskeat ratsastussaappaat, joissa on timantinmuotoinen polvisuojus. Hänellä on myös usein nahkahansikkaat kädessään, etenkin kun hän liikkuu naamarinsa kanssa. Hänellä on usein yllään myös joko tummanharmaa, hupullinen viitta tai etäisesti ylisuurta bomber-takkia muistuttava, pussittava takki jossa on rivi kiinnitysnappeja Angharadin oikealla puolella, joka päällä häntä usein luullaan nuoreksi haltiapojaksi, jolla on päällään isoveljensä tai isänsä liian suuret vaatteet. Hän omistaa myös suuren, peittävän villahuivin sekä eräänlaisen kommandopipon ja hijabin välimuodon, jossa on aukko hänen kasvojensa kohdalla, jolla hän peittää hiuksensa, korvansa, niskansa ja kaulansa pitäessään kasvoillaan Pöllön naamaria. Pöllönaamari on pohjaltaan valkoinen ja hyvin pyöreä, siinä on suuret hyvin ohuella mustalla kankaalla verhotut pyöreät silmät, tummanpunainen timantinmuotoinen nokka koholla vaaleasta naamiopohjasta ja samaa sävyä olevat valtavat kulmakarvat tai huuhkajan korvatupsut, jotka ulottuvat kahtena sarvimaisena ulokkeena pyöreän naamion yli.
Luonne: Angharad on suorapuheinen, melko totinen ja pysyy aina asiassa. Häntä on vaikea johtaa sivuraiteille tavoitteistaan, eikä hän arvosta, mikäli häntä pyritään syyttä hidastamaan tai estämään tekemästä jotain. Hän ei ole tiimipelaaja, vaan hoitaa mieluiten asiat itse, omaan tahtiinsa. Hän on tiukka ja ankara, eikä luovuta helpolla. Hän ei kuitenkaan ole kylmäsydäminen, vaan realisti, ja punnitsee suurimmat päätöksensä tarkkaan – Angharad osaa kuitenkin olla myös hyvin impulsiivinen ja toimii helposti vaistonsa mukaan, mikä tekee hänen kanssaan työskentelemisestä usein vaikeaa. Angharad ei lähtökohtaisesti luota kehenkään, ja hänelle ei ole helppo valehdella. Toisaalta, Angharad ei ole kaikkein lahjakkain valehtelija itsekään, mutta korvaa tämän jättämällä usein asioita kertomatta. Hän on tarkka ja usein laskelmoiva, kuin etsisi jatkuvasti oikeaa kulmaa ampua vaikkei pitäisi jousta kädessään. Angharad viihtyy yleensä yksin, mutta on myös melko yksinäinen, johtuen luottamus- ja sitoutumiskammostaan. Hän tuntee olonsa mukavammaksi kaupungeissa, muiden sekaan piiloutuneena, kuin maaseudulla tai autiolla aukealla. Hän inhoaa olla huomion keksipisteenä, muiden nähtävänä.
Menneisyys: Angharad on äitinsä Annhide Mäenmaan esikoinen, ja syntyi miltei pelkästään haltioiden asuttamaan, pieneen hirainkylään Aletianin provinssissa. Tytön isä ei jäänyt kylään, vaan katosi jo ennen lapsen syntymää. Haltianainen ei ollut valmis äidiksi, ja parhaimmillaan voisi Angharadin kasvatusta kutsua holtittomaksi, ja lapsi tuntui pitävän kylän tallirenkejä enemmän perheenään kuin äitiään – nämä opettivat tätä lukemaankin, jotain, mitä hänen äitinsä ei osannut. Noin kymmenen vuotta Angharadin syntymän jälkeen hänen äitinsä sai lapsen uuden miehensä kanssa. Pikkusisar Adellide oli äitinsä silmäterä, ja tällä kertaa äidin ja isän suhde oli vakaammalla pohjalla. Adelliden isä Onas jäi kylään. Aletianin köyhässä provinssissa kuivuus ja nälkä oli monelle tuttua, ja yksi syy siihen, miksi Angharad jäi hyvin lyhyeksi – yksinhuoltajaäidin tyttärenä, köyhässä ja kuivuuden riepottelemassa kylässä ruokaa ei ollut koskaan tarpeeksi, ja se kaikki tarvittiin raskaiden töiden vaatimien lihasten polttoaineeksi. Tämä on todennäköisesti suurin syy miksi Angharad jäi haltiaksi hyvin lyhyeksi. Angharad teki kaikenlaista työtä mitä kylästä löytyi, aina tallirengistä metsästäjään, lihanleikkaajasta vedenkantajaan.
Erään erityisen kuivan kauden aikana, noin seitsemäntoista vuotta myöhemmin Adelliden syntymän jälkeen, isä sairastui kyläläisille tuntemattomaan sairauteen ja menehtyi. Perhe ajautui syvään suruun ja ahdinkoon, lukuun ottamatta Angharadia – mies ei ollut koskaan tuntunut hänelle isältä. Nuori haltia piti perhettä pystyssä useilla eri töillä. Vaikka Angharad piti talleista ja rauhallisesta ajasta hevosten kanssa, hän toisinaan janosi metsästämisen tuomaa adrenaliinia ja jännitystä. Hän nautti kontrollista, jonka hän sai ollessaan saalistaja, ja halusi aina vain haastavampia saaliseläimiä ja pidempiä metsästysretkiä.
Angharad tunsi aina paljon kiintymystä sisarpuoltaan kohtaan – niin paljon, että antoi tälle usein omista ruoka-annoksistaan osan ja auttoi tämän aina pois tilanteesta kuin tilanteesta. Ei ollut yllättävää, että Angharadilla oli hieman pahanilmanlinnun maine – eikä asiaa auttanut haltian sosiaalisten kykyjen puute. Pahanilmanlinnun asemastaan huolimatta haltia kutsuttiin usein auttamaan kylää tämän suojelemisessa rosvoilta ja ulkopuolisilta.
Seuraavat noin kymmenen vuotta kuluivat rauhallisesti, kunnes eräänä päivänä Angharadin palattua metsältä hän huomasi useiden kotikylänsä talojen olevan tulessa. Pieni kylä oli joutunut vaeltavien ryövärien kohteeksi, ja kylästä oli viety kaikki vähänkin arvokas, sekä lähes kaikki nuoret haltiat, orjakauppaa varten. Angharadin palatessa kotiinsa, tarkistamaan että oliko Adellide kunnossa, tämä törmäsi äitiinsä. He riitelivät verisesti, molemmat syyttäen toisiaan, ja katkera Angharad päätyi lähtemään kylästä lopullisesti. Hän vannoi löytävänsä siskonsa ja tuovansa tämän vielä takaisin, maksoi mitä maksoi.
Matkansa varrella hän oppi metsästämään muitakin kuin perinteistä riistaa. Kaikki alkoi siitä, kun hän hyvää hyvyyttään tappoi roiston, joka ahdisteli erästä kauppiasperhettä, ja kauppiaat maksoivat hänelle vuolaasti – saman kuin hän olisi saanut kuukaudessa tallirengin töistä. Angharad tajusi, että palkkamurhaajana hänen olisi helpompi löytää myös lisätietoa sisarensa olinpaikasta, sekä saada tarpeeksi rahaa jotta voisi taata sisarelleen helpon elämän.
Palkkamurhaajana toimiminen toi hänelle saman adrenaliinipiikin ja jännityksen tuoman nautinnon kuin jänisten ja muiden saaliseläimien metsästys, mutta toisinaan vielä voimakkaamman – olihan se toisinaan paljon vaativampaa. Ennen pitkään salassa toimiminen toi hänet kosketuksiin Aldemeran kylmän alamaailman kanssa, ja hänet kutsuttiin salaiseen salamurhaajien veljeskuntaan nimeltään Alba. Täällä hänet nimettiin Pöllöksi, ja hän sai oman naamionsa, joka oli hänen nimensä näköinen. Angharad on tähän mennessä kuulunut Albaan Pöllönä noin viisitoista vuotta.
Alba:
Sitoutumaton palkkamurhaajien veljeskunta, jonka jokainen jäsen kantaa kasvoillaan vaaleaa eläinmaskia tavatessaan muita jäseniä. Kukin maski peittää kantajansa koko kasvot, ja kussakin naamiossa on vahva riimu, joka muuttaa sen alla puhuvan äänen tunnistamattomaksi – tämä ei kuitenkaan varmista salassa pysymistä, nimittäin intonaatioita, murteita tai slangia se ei muuta, ja jos käy huonosti, voi suurisuu johdattaa toisen murhaajan suoraan kotiovelleen. Salaseura on levittäytynyt koko mantereen alueelle, eikä kukaan ole varma sen jäsenmäärästä, sillä jokainen Naamio toimii yksin. Kun Naamiot kokoontuvat, heillä on yllään peittävät viitat.
Tärkein veljeskunnan sääntö on sääntöjen ehdoton noudattaminen.
Muita sääntöjä:
1. Älä paljasta kasvoja maskin alla,
2. Älä utele nimeä maskin alla,
3. Älä tapa veljeäsi, ellei tämä ole rikkonut lakia,
4. Älä jätä lain rikkojaa eloon millään hinnalla.
Muita tunnettuja jäseniä Pöllön lisäksi: Mäyrä (puhelias, pitkä, oletettu haltia), Maaorava (huhuttu kääpiö, legendaarisen verinen tappaja)
Taidot:
- Taitava jousen ja nuolen kanssa, ja tarkka silmiltään. Omaa hyvän tasapainon, ja kykenee tarvittaessa ampumaan vaikka ylösalaisin.
- Lähestulkoon hevoskuiskaaja – saa hevosen kuin hevosen rauhoittumaan ja luottamaan itseensä.
- Osaa lukea, muttei niin nopeasti kuin kirjoja ikänsä lukeneet ylimystön lapset.
- Puhuu yleiskieltä, ja osaa myös rikkinäistä kääpiötä ja muutamia sanoja örkkien kieltä.
Muuta:
- Ei tunne sen suurempaa uskollisuutta mitään Aldemeran hoveista kohtaan, vaikkakin onkin hirain.
- Rakastaa hevosia, ja tuntee olonsa aina mukavaksi näiden seurassa.
- Ei pidä mekoista, ja kotikylässäänkin käytti lähinnä eräänlaista tunikan ja leggingsien yhdistelmää.
- Lempiruokaa ovat erilaiset liharuoat, erityisesti padat.
- On opetellut pois eteläisestä Aletian aksentista, mutta etenkin väsyneenä, sairaana tai humalassa hänen suustaan luiskahtaa eteläinen nuotti.
- Jos eläisi meidän ajassamme ja universumissamme, rakastaisi rap-musiikkia ja hevosrakkaus vaihtuisi moottoripyörärakkauteen.