Post by Vampuuri on May 21, 2018 22:42:45 GMT 2
// Elikkäs Monty ja Imizrael tännepäin!
Bardug Verthux
Avoimet maisemat täyttivät näkökentän. Silmänkantamattomiin tasaista, suhteellisen niukkakasvuista maata. Örkki olisi miltein voinut vannoa, että näki vielä Metselää ympäröivän metsän puut tännekin asti. Vika taisi toisaalta olla kokonaan hänen aisteissaan, eihän sinne saakka näkeminen ollut mitenkään mahdollista. Bardug kääntyi taas menosuuntaansa. Avara tasanko jäisi ennen pitkää taakse, Selän vuoristo näkyi valtavana horisontissa, vaikka matkaa ylängöille oli vielä paljon.
Bardug jatkoi yksinäistä vaellustaan auringon saavuttaessa lakipisteensä pilvettömällä taivaalla. Örkki oli tottunut avoimen maaston tuuleen, eivätkä puuskittaiset viimat hetkauttaneet häntä ollenkaan. Nuorukainen ei oikeastaan tiennyt, missä oli tai minne oli menossa. Hän vain kulki. Hän oli oikeastaan varma vain siitä, että oli vielä Rhekianissa. Örkkilinnoituksessa kasvanut Bardug ei tiennyt, kuinka suuri Aldemera oli, tai edes kuinka monta lääniä tästä maasta löytyi. Sehän olikin yksi suurimmista syistä hänen vaellukselleen, oppia tuntemaan tämä maailma.
Maa vietti hieman alaspäin, ja Bardug huomasi löytäneensä tien. Se ei ollut edes kivitetty, vain tasaiseksi tallaantunutta, ruohotonta maata. Örkki katsoi tietä kumpaankin suuntaan miettien, seuraisiko sitä vai jatkaisiko matkaa suoraan eteenpäin. Hän ei ehtinyt edes tehdä valintaa ennen kuin huomasi jotain mielenkiintoista pienen matkan päässä tien toisella puolella. Uteliaasti hän lähestyi kivistä rakennelmaa, tunnistaen sen lähempänä jonkinlaiseksi alttariksi. Suuri, pyöreä, kulhomainen kivi, jonka reunalla seisoi viisi yksinkertaista, kivistä patsasta. Patsaiden pallonmuotoiset päät olivat kallistuneet kohti kulhon keskikohtaa.
Bardug pysähtyi alttarin vierelle. Hän oli kulkiessaan nähnyt pari kertaa aiemmin samantyylisen alttarin. Örkki ei tosin tiennyt edes, minkä jumalan alttari se oli. Asia oli aina lipsahtanut hänen mielestään, eikä hän ollut muistanut kysyä siitä keneltäkään sivistyneemmältä.
Örkki vilkaisi taivaalle tarkistaen auringon sijainnin. Ei ollut kulunut kauaa keskipäivästä. Bardug päätti ottaa tauon, olihan hän kävellyt koko päivän aamukasteesta lähtien. Örkki laski reppunsa selältään maahan ja istahti sen viereen. Hetken hän katsoi avaria maisemia ennen kuin kävi kokonaan pitkäkseen, asettaen käsivartensa päänsä alle. Taivas oli sininen ja täysin pilvetön.
Bardug Verthux
Avoimet maisemat täyttivät näkökentän. Silmänkantamattomiin tasaista, suhteellisen niukkakasvuista maata. Örkki olisi miltein voinut vannoa, että näki vielä Metselää ympäröivän metsän puut tännekin asti. Vika taisi toisaalta olla kokonaan hänen aisteissaan, eihän sinne saakka näkeminen ollut mitenkään mahdollista. Bardug kääntyi taas menosuuntaansa. Avara tasanko jäisi ennen pitkää taakse, Selän vuoristo näkyi valtavana horisontissa, vaikka matkaa ylängöille oli vielä paljon.
Bardug jatkoi yksinäistä vaellustaan auringon saavuttaessa lakipisteensä pilvettömällä taivaalla. Örkki oli tottunut avoimen maaston tuuleen, eivätkä puuskittaiset viimat hetkauttaneet häntä ollenkaan. Nuorukainen ei oikeastaan tiennyt, missä oli tai minne oli menossa. Hän vain kulki. Hän oli oikeastaan varma vain siitä, että oli vielä Rhekianissa. Örkkilinnoituksessa kasvanut Bardug ei tiennyt, kuinka suuri Aldemera oli, tai edes kuinka monta lääniä tästä maasta löytyi. Sehän olikin yksi suurimmista syistä hänen vaellukselleen, oppia tuntemaan tämä maailma.
Maa vietti hieman alaspäin, ja Bardug huomasi löytäneensä tien. Se ei ollut edes kivitetty, vain tasaiseksi tallaantunutta, ruohotonta maata. Örkki katsoi tietä kumpaankin suuntaan miettien, seuraisiko sitä vai jatkaisiko matkaa suoraan eteenpäin. Hän ei ehtinyt edes tehdä valintaa ennen kuin huomasi jotain mielenkiintoista pienen matkan päässä tien toisella puolella. Uteliaasti hän lähestyi kivistä rakennelmaa, tunnistaen sen lähempänä jonkinlaiseksi alttariksi. Suuri, pyöreä, kulhomainen kivi, jonka reunalla seisoi viisi yksinkertaista, kivistä patsasta. Patsaiden pallonmuotoiset päät olivat kallistuneet kohti kulhon keskikohtaa.
Bardug pysähtyi alttarin vierelle. Hän oli kulkiessaan nähnyt pari kertaa aiemmin samantyylisen alttarin. Örkki ei tosin tiennyt edes, minkä jumalan alttari se oli. Asia oli aina lipsahtanut hänen mielestään, eikä hän ollut muistanut kysyä siitä keneltäkään sivistyneemmältä.
Örkki vilkaisi taivaalle tarkistaen auringon sijainnin. Ei ollut kulunut kauaa keskipäivästä. Bardug päätti ottaa tauon, olihan hän kävellyt koko päivän aamukasteesta lähtien. Örkki laski reppunsa selältään maahan ja istahti sen viereen. Hetken hän katsoi avaria maisemia ennen kuin kävi kokonaan pitkäkseen, asettaen käsivartensa päänsä alle. Taivas oli sininen ja täysin pilvetön.