Post by Shirkkeli on Aug 23, 2018 14:41:17 GMT 2
(Loppukesä 3470 vuosi, Waltsu saapuu)
[Sijainti: Peli alkaa Uranliasta, saattaa liikkua muualle Varkiaan, tai sit eii]
Vidson Kiivastuli
Kesän aikana oli ollut alkukokeet eri erikoistumislinjoille. Olin käynyt vähän joka paikassa testaamassa onneani ja tänään oli tulosten julkistus. Tästä syystä olin kaupungilla alun alkaen tänään. Väentungos ja ihmisten puheensorina on minulle yhtä rauhallista kuin tyhjällä pellolla seisoskelu. Minun lähimaastoani vältetään, sillä kurjahko vaatetukseni saa minut näyttämään potenttiaaliselta taskuvarkaalta. Kehnoista vaatteista on siis odottamattomia etuja. Tulokset luettiin julkisesti julki kaikille niille, jotka eivät osaa lukea. Tiedotteen jakava sotilas oli tyylikäässä kaupungin vartioston uniforumissaan. Tuo asu näyttäisi varmasti hyvältä minunkin päälläni.
Tulokset vahvistavat oletukseni. Pohjaosaamiseni oli riittävä melkein minkä vaan linjan aloittamiseen. Jousissa olin listan hännillä, joten en ehkä änkeä sinne. Vaikka jousiammunta oli miellyttävän rauhaisaa, se ei ehkä ollut järkevin ala juuri minulle, jos se ei kerran luonnistu. Valintoja, miten turhauttavia ne olivatkaan. Kunpa olisinkin sellainen ihme tyyppi, joka on sitä mieltä että pistomiekkailu on ainoa oikea ase, ja muut on humpuukkia. Silloin minun ei tarvitsisi valita, tietäisin valintani jo.
Tulosten julkistamisen jälkeen väkijoukko hajaantuu ja lähden minäkin takaisin kotiani päin. Kotini sijaitsee halvimmalla mahdollisella asuinalueella, eli kaupungin muurin ulkopuolella. Alue ei ole aivan slummin veroinen, mutta sieltä ostetut talot olivat kaupungin huokeimpia.
Porteilla oli kaupungin ilmoitustaulut. Siellä luki myös tänään julkistetut hakutulokset. Olisin halunnut pysähtyä lukemaan ne, mutta taulun edessä on juuri nyt tungosta. Ehkä tulen takaisin toisella kertaa.
Ohitan tämän tungoksen ja kävelen kotiani. Asuin alueellani juoksentelee köyhällistön vahinkolapset ja nälkiintyneen elikot. Jos kulkisin täällä paremman näköisissä vaatteissa, saisin kerjäläisiä ympärilleni saman tien. Sen sijaan saan olla rauhassa. Moni näkee, että häviän kun pistän päälleni muilta jääneet rippeet. He eivät vain näe sekundan etuja. Paras ei aina ole parhautta.
Kotitaloni on riittävän hyvä pysyäkseen talvisin lämpimänä, mutta muutoin se oli kovia kokeneen näköinen. Tullessani pihaan metelitaso nousee välittömästi. Sisältä kuuluva ryske saa minut pohtimaan, onko talomme aina näin äänekäs, vai onko kyseessä erityinen päivä. Harkitsen, että käännyn kannoillani ja otan pitkän kävelyn erämaahan, päätän kuitenkin leikkiä vastuullista isoveljeä ja vilkaista tilannetta.
Oven avatessani voin nähdä ovelta pieneen keittiöön ja oleskelutilaan, jossa myös yleensä syötiin. Oleskelutilassa oli menossa hurja nujakka, enkä näe toistaiseksi syytä riehumiselle. Sen sijaan näen kyllä, että kaikki oli pistetty peliin. Tuolin ja muun puukaluston kappaleita oli kaikkialla. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt olevan alakynnessä, joten tilanne ei ole paha. Etsin luutaa, jolla voisin lakaista roskan pihalle. Löydän sen katkinaisena nurkasta. Teräviä esineitä ei saanut käyttää tämän perheen tappelussa, joten luuta oli pakko hylätä, kun se oli katkennut. Kolmen sisaruksen nujakka on tulossa minua päin, mutta astun pois tieltä ja annan tappelun kiertää luonnollista reittiään. Tappelun tasaisuus johtui siitä, että kahdeksanvuotias sisko ja seitsemänvuotias veli olivat liittoutuneet Kundaria vastaan. Yksistään heillä ei olisi ollut mahdollisuuksia. Ihan nokkelaa, minun on myönnettävä. Toisaalta, mitä muita vaihtoehtoja heillä oli? Nelivuotias Ydera oli näköjään mielestään mukana liitossa ja oli tarrautunut Kundraan nilkkaan. Pikku kurimus hihkui kun sai roikkua heiluvassa nilkassa. Kundraan piti yrittää olla käyttämättä tätä jalkaa tappelussa. Tällä tavoin Yderasta oli kuin olikin etua tappelussa.
Sisarukset näköjään kinastelivat jostain, mutta näen esineen vasta, kun se kirpoaa käsistä ja lennähtää kauemmaksi. Onpa hyvän näköiset kengät. Minuakin lähes kiinnostaa. Ei tosin noin paljon. Vanhemmat taas kai tehneet kotipaketin, jossa ei ole huomioitu lasten määrää. Tyypillistä.
Lasken rikkinäisten tuolien määrän ja menen keittiöön hakemaan rahaa. Keittiön kätketyssä ja lukitussa kirstussa oli käteistä, joka on tarkoitettu hussollin pyöritykseen. Avain oli salaisessa, piilossa, josta vain perheen vanhimmat lapset saivat tietää. Katsoin, ettei kukaan ollut juuri nyt liikenemässä keittiöön ja kaivan avaimen esille. Otan arkusta kourallisen jotain kolikoita, minkä arvelin riittävän ostoksiin. Lukitsen arkun ja piilotan avaimen. Pistän kolikot kangaspalaan, jonka sidon kiinni. Kietaisen rahanyssykän piiloon vaatteideni laskoksiin.
”Menen ostamaan kalusteita”, ilmoitan Kundarille.
Hän oli liian kiireinen vastaamaan vääntäessään saapasta itselleen samalla kun yhden sisaruksen jalka oli painettuna tämän naamaan, eikä hän nähnyt kunnolla mitä teki. Tuolla menolla jalkine menee kyllä rikki ennen kuin se päätyy kenenkään jalkaan. Tekisivät turnajaiset aiheesta. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tapana puuttua perheen tappeluihin, enkä aloita tänäänkään. Lähden taas pihalle. Olen niin vastuullinen isoveli, että ostan uuden luudan ja tuolit rikkoontuneiden tilalle. Siinä oli ihan tarpeeksi vastuullista käyttäytymistä minulle.
Suuntaan kohden erästä tiettyä puutyöliikettä. He tiesivät tehdä aina meidän varalle kaikesta roskapuusta tuoleja, luutia ja perusvälineitä. Emme toki olleet ainoita, joille tällainen halpa tavara kelpasi, mutta mahdollisesti kovimpia yksittäisiä suurkuluttajia.
(Summoning the Waltsu! Ja Kivisaapas)
[Sijainti: Peli alkaa Uranliasta, saattaa liikkua muualle Varkiaan, tai sit eii]
Vidson Kiivastuli
Kesän aikana oli ollut alkukokeet eri erikoistumislinjoille. Olin käynyt vähän joka paikassa testaamassa onneani ja tänään oli tulosten julkistus. Tästä syystä olin kaupungilla alun alkaen tänään. Väentungos ja ihmisten puheensorina on minulle yhtä rauhallista kuin tyhjällä pellolla seisoskelu. Minun lähimaastoani vältetään, sillä kurjahko vaatetukseni saa minut näyttämään potenttiaaliselta taskuvarkaalta. Kehnoista vaatteista on siis odottamattomia etuja. Tulokset luettiin julkisesti julki kaikille niille, jotka eivät osaa lukea. Tiedotteen jakava sotilas oli tyylikäässä kaupungin vartioston uniforumissaan. Tuo asu näyttäisi varmasti hyvältä minunkin päälläni.
Tulokset vahvistavat oletukseni. Pohjaosaamiseni oli riittävä melkein minkä vaan linjan aloittamiseen. Jousissa olin listan hännillä, joten en ehkä änkeä sinne. Vaikka jousiammunta oli miellyttävän rauhaisaa, se ei ehkä ollut järkevin ala juuri minulle, jos se ei kerran luonnistu. Valintoja, miten turhauttavia ne olivatkaan. Kunpa olisinkin sellainen ihme tyyppi, joka on sitä mieltä että pistomiekkailu on ainoa oikea ase, ja muut on humpuukkia. Silloin minun ei tarvitsisi valita, tietäisin valintani jo.
Tulosten julkistamisen jälkeen väkijoukko hajaantuu ja lähden minäkin takaisin kotiani päin. Kotini sijaitsee halvimmalla mahdollisella asuinalueella, eli kaupungin muurin ulkopuolella. Alue ei ole aivan slummin veroinen, mutta sieltä ostetut talot olivat kaupungin huokeimpia.
Porteilla oli kaupungin ilmoitustaulut. Siellä luki myös tänään julkistetut hakutulokset. Olisin halunnut pysähtyä lukemaan ne, mutta taulun edessä on juuri nyt tungosta. Ehkä tulen takaisin toisella kertaa.
Ohitan tämän tungoksen ja kävelen kotiani. Asuin alueellani juoksentelee köyhällistön vahinkolapset ja nälkiintyneen elikot. Jos kulkisin täällä paremman näköisissä vaatteissa, saisin kerjäläisiä ympärilleni saman tien. Sen sijaan saan olla rauhassa. Moni näkee, että häviän kun pistän päälleni muilta jääneet rippeet. He eivät vain näe sekundan etuja. Paras ei aina ole parhautta.
Kotitaloni on riittävän hyvä pysyäkseen talvisin lämpimänä, mutta muutoin se oli kovia kokeneen näköinen. Tullessani pihaan metelitaso nousee välittömästi. Sisältä kuuluva ryske saa minut pohtimaan, onko talomme aina näin äänekäs, vai onko kyseessä erityinen päivä. Harkitsen, että käännyn kannoillani ja otan pitkän kävelyn erämaahan, päätän kuitenkin leikkiä vastuullista isoveljeä ja vilkaista tilannetta.
Oven avatessani voin nähdä ovelta pieneen keittiöön ja oleskelutilaan, jossa myös yleensä syötiin. Oleskelutilassa oli menossa hurja nujakka, enkä näe toistaiseksi syytä riehumiselle. Sen sijaan näen kyllä, että kaikki oli pistetty peliin. Tuolin ja muun puukaluston kappaleita oli kaikkialla. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt olevan alakynnessä, joten tilanne ei ole paha. Etsin luutaa, jolla voisin lakaista roskan pihalle. Löydän sen katkinaisena nurkasta. Teräviä esineitä ei saanut käyttää tämän perheen tappelussa, joten luuta oli pakko hylätä, kun se oli katkennut. Kolmen sisaruksen nujakka on tulossa minua päin, mutta astun pois tieltä ja annan tappelun kiertää luonnollista reittiään. Tappelun tasaisuus johtui siitä, että kahdeksanvuotias sisko ja seitsemänvuotias veli olivat liittoutuneet Kundaria vastaan. Yksistään heillä ei olisi ollut mahdollisuuksia. Ihan nokkelaa, minun on myönnettävä. Toisaalta, mitä muita vaihtoehtoja heillä oli? Nelivuotias Ydera oli näköjään mielestään mukana liitossa ja oli tarrautunut Kundraan nilkkaan. Pikku kurimus hihkui kun sai roikkua heiluvassa nilkassa. Kundraan piti yrittää olla käyttämättä tätä jalkaa tappelussa. Tällä tavoin Yderasta oli kuin olikin etua tappelussa.
Sisarukset näköjään kinastelivat jostain, mutta näen esineen vasta, kun se kirpoaa käsistä ja lennähtää kauemmaksi. Onpa hyvän näköiset kengät. Minuakin lähes kiinnostaa. Ei tosin noin paljon. Vanhemmat taas kai tehneet kotipaketin, jossa ei ole huomioitu lasten määrää. Tyypillistä.
Lasken rikkinäisten tuolien määrän ja menen keittiöön hakemaan rahaa. Keittiön kätketyssä ja lukitussa kirstussa oli käteistä, joka on tarkoitettu hussollin pyöritykseen. Avain oli salaisessa, piilossa, josta vain perheen vanhimmat lapset saivat tietää. Katsoin, ettei kukaan ollut juuri nyt liikenemässä keittiöön ja kaivan avaimen esille. Otan arkusta kourallisen jotain kolikoita, minkä arvelin riittävän ostoksiin. Lukitsen arkun ja piilotan avaimen. Pistän kolikot kangaspalaan, jonka sidon kiinni. Kietaisen rahanyssykän piiloon vaatteideni laskoksiin.
”Menen ostamaan kalusteita”, ilmoitan Kundarille.
Hän oli liian kiireinen vastaamaan vääntäessään saapasta itselleen samalla kun yhden sisaruksen jalka oli painettuna tämän naamaan, eikä hän nähnyt kunnolla mitä teki. Tuolla menolla jalkine menee kyllä rikki ennen kuin se päätyy kenenkään jalkaan. Tekisivät turnajaiset aiheesta. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tapana puuttua perheen tappeluihin, enkä aloita tänäänkään. Lähden taas pihalle. Olen niin vastuullinen isoveli, että ostan uuden luudan ja tuolit rikkoontuneiden tilalle. Siinä oli ihan tarpeeksi vastuullista käyttäytymistä minulle.
Suuntaan kohden erästä tiettyä puutyöliikettä. He tiesivät tehdä aina meidän varalle kaikesta roskapuusta tuoleja, luutia ja perusvälineitä. Emme toki olleet ainoita, joille tällainen halpa tavara kelpasi, mutta mahdollisesti kovimpia yksittäisiä suurkuluttajia.
(Summoning the Waltsu! Ja Kivisaapas)