|
Post by Vampuuri on Aug 10, 2016 18:16:02 GMT 2
Selén Käpykoto
Kyyn vastaus oli vain tuhahdus, mutta ainakin se oli vastaus. Viimeistä hunajaleivosta mussuttaen kääntyi faurran katse takaisin kokkoon torin keskellä. "En harrasta uhraamista niinkään uskonnollisessa mielessä, mutta se on mukava perinne", Selén selitti oman kantansa. Se oli hänen kantansa moniin jumaliin. Hän ei pitänyt jumalia vain uskomuksina, vaan oli varma, että jotkut niistä olivat todellisia. Mitkä, sitä hovivelho ei tiennyt, "Aivan, pitääkin siis hankkia-" Selénin aikomuksen keskeytti noidan tarttuminen häntä olkapäästä, ja lähtien raahaamaan häntä poispäin torilta. Yllättyihän hovivelho tästä, ja oli vähillä kompastua omiin sorkkiinsa. Se vasta olisikin ollut koomista. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan hovivelho sai pidettyä tasapainonsa ja kipitti nopeasti noidan pitkien askelten perässä. Noidan päämäärä tuli nopeasti selväksi, kun vihreät silmät huomasivat alempana kadulla olevan majatalon kaiken juhlakoristuksen seasta.
Kaksikon saapuessa majatalolle, Selén pysähtyi hetkeksi mietteliäästi. Sitten hänen kasvoilleen nousi hyvin tuttu ja iloinen hymy. "Aivan, yövyin täällä kun tapasimme ensimmäistä kertaa!" hovivelho sanoi hoksattuaan, miksi majatalon kyltti näytti niin tutulta. Noidan ei tarvinnut enää raahata hovivelhoa perässään, vaan faurra astui ensimmäisenä sisälle. Majatalo oli varmasti täyteen varattu, mutta vielä oli tilaa, kun suurin osa väestä oli torilla tai kaduilla juhlimassa. Selén viittoi tyhjää pöytää ikkunan alla, "Tuo on hyvä paikka olla. Haen juomat." Selén kipitti tiskille ja tilasi kaksi tuopillista olutta, ja paikan omistaja tunnistikin hänet. Kovinkaan montaa hänen näköistään ei ollut. Omistaja ja Selén vaihtoivat nopeasti muutaman sanan, mutta vilkaistuaan Kyytä hovivelho tajusi, ettei voinut jäädä kymmeniksi minuuteiksi höpöttämään yhtä sun toista. Valtaisat tuopit kummassakin kädessään Selén asteli Agarin luo pöydälle, laskien toisen tuopeista tuon eteen ja hypäten sitten omalle puolelleen tuolille.
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Sept 10, 2016 13:51:14 GMT 2
Agar Prendrialainen
Noita ei tavallisesti ollut näin kärsimätön. Odottelu ei ollut hänelle vierasta, ja mies piti askareiden suorittamisesta omaan, enemmän tai vähemmän rauhalliseen tahtiinsa. Mutta nyt haltian kärsivällisyys oli koetuksella. Pienet, ärsyttävät asiat tuntuivat vain kasaantuvan päällekkäin. Tukalan lämmin sää, väenpaljous, kipeä nilkka. Käpy. Siinä missä Agar oli aiemmin ollut jokseenkin ärtynyt, oli hän nyt menettämässä hermonsa. Mies joutui puristamaan laukkunsa hihnaa rystyset valkeina, ettei olisi vain tuupannut hetkeksi oven eteen seisahtunutta faurraa väkivalloin sisälle majataloon. Pöly leijaili ilmassa ikkunoista siivilöityvissä valokeiloissa. Sisällä oli kuitenkin vähän hämärämpi, Agarin onneksi. Käpy osoitti tyhjää pöytää yhden ikkunan luona, ja aikaa hukkailematta noita pujotteli itsensä pöydän luokse. Niinkuin mies arveli, hovivelho kyllä hukkaisi aikaa hänenkin puolestaan. Tuoli kirskui vasten lattiaa haltian istuutuessa. Mies kirosi hiljaa ääneen oikoessa jalkansa. Nilkka vihoitteli toden teolla. Tovi istuskelua helpottaisi kyllä, joskis Agar ei tiennyt, kumpi olisi pienempi paha. Kipeä nilkka, vai istua Selénin seurassa niin pitkään. Kaikki riippui tysin siitä, mitä naisella olisi tarjottavanaan. Sormet hipelöivät piippua malttamattomina, halukkaana päästä lievittämään hermojaan. Noita päästi närkästyneen äänen, ja tunki kätensä toiseen taskuun. Vaikka piippu houkuttelikin häntä niin, olisi hänellä nyt tärkeämpääkin tekemistä. Haltia halusi pitää mielensä terävänä tulevan keskutelun varalle. Aikansa taskua tongittuaan Agar löysi etsimänsä. Noita siirsi esineen syliinsä sitä vilkaisematta ja juoksutti väriseviä sormiaan sen rosoisella pinnalla, pyöritteli sitä kädessään. Nahkaiseen nyöriin solmitut nikamat kalisivat hiljaa käsittelyssä. Kyykäärmeen selkänikamia. Mies sulki silmänsä hetkeksi ja antoi mielensä tunnustella koruun solmittua, tuttua energiaa. Haltia kuuli, kuinka tuoppi laskettiin kolahtaen hänen eteensä pöydälle, mutta noita ei avannut silmiään aivan hetki. Vielä muutama hengenveto, kuin mies valmistautuisi isoonkin koitokseen (mikä ei ollut aivan väärin ilmaistu, Kävyn seura vei veronsa).
Lopulta noita siirsi katseensa naisen vihreisiin silmiin. Vasen käsi ojentui nappaamaan hörpyn tuopista, oikean yhä sivellessä luita sylissään. ”Jollei sinulla ole enempää tekosyitä tämän pitkittämiselle,” Agar aloitti laskiessaan tuopin takaisin pöydälle. ”Niin asiaan. Pyydän”, hän lisäsi vielä hampaitaan kiristellen.
|
|
|
Post by Vampuuri on Sept 17, 2016 15:36:58 GMT 2
Selén Käpykoto
Hovivelho kallisti hieman päätään katsellessaan noidan touhuja. Tuo vaikutti miltein meditoivan. Faurra ei hoputtanut, vaan otti pitkän siemauksen tuopista. Hampaiden takia oli hankala saada paljoa juomaa kerralla sotkematta paikkoja, joten Selén vain toimi niin kuin oli pienestä pitäen oppinut. Pian Kyy aukaisi silmänsä ja suunsa, tuon ääni oli hyvin kireä. Hovivelhon oli vaikea olla säälimättä. Agar tuskin oli tottunut tällaiseen väenpaljouteen, kun keskellä metsää suojaloitsuin piilotetussa kopissa eli. Selénille tällaiset juhlapäivät ja muut olivat kuin toinen luonto. "Tietysti, tietysti", Selén sanoi nopeasti. Hän olisi mielellään rauhallisesti edennyt keskustelussa ja hitaasti ja tarkasti käynyt läpi kaikki muistiinpanot. Kuitenkin, Kyyn selvän ahdistuksen takia kannatti hoitaa asia pois alta reippaasti. Hovivelho kaivoi laukustaan nipun kellastuneita papereita, ja levitti ne pöydälle niin, että teksti oli oikeinpäin Kyylle. Muistiinpanot olivat juurikin niin sotkuiset kuin Selén oli antanut ymmärtää. Nimiä, paikannimiä, lukuja joilla ei nopeasti katsottuna ollut mitään kontekstia, ympyröityjä sanoja, nuolia... Monet tekstit näyttivät myös hyvin nopeasti kirjoitetuilta ja osa oli hieman sotkeutunut. Syyhän sillekin oli yksinkertainen. Vaikka Selén olikin hovivelho, joku olisi kyllä nopeasti ollut sanomassa asiasta, jos olisi huomannut faurran etsivät tarkkaa tietoa demoneista. Hovivelho ei ollut halunnut joutua selittelemään tekemisiään, varsinkin kun syy, noidalle tehty lupaus, olisi varmasti herättänyt vain lisää kyseenalaistusta. Selén nousi polviensa päälle tuolillaan, ja nojasi pöytään miltein suorista käsivarsiltaan. Näin hän itsekin näki paremmin tekstit ja pystyi paremmin osoittelemaan kohtia, mitä tarkoitti. "Tässä on yksinkertainen lista kaikista demoneista, joista löysin maininnan kirjoista. Ensin on demonin kutsumanimi, sitten sijainti, ja nimero tarkoittaa kuinka monta tiedettyä sopimusta demonilla on ollut. Sopimusten todellinen määrä on tietysti paljon isompi, koska kaikista ei mitenkään voi saada tietoja. Nämä nuolet ja ympyröinnit taas merkitsevät..." Selén selitti miltein opettajamaisella, tasaisella ja selkeällä äänellä. Hän kävi varsin tarkasti ja systemaattisesti läpi eri osat muistiinpanoista, ja välillä hänen täytyi muutamaksi sekunniksi pysäyttää selityksensä vain muistellakseen, mitä milläkin merkinnällä oli tarkoittanut. Vähitellen muistiinpanojen sotkuinen punainen lanka alkoi selvitä.
Selityksensä päätyttyä hovivelho lysähti takaisin normaaliin istuma-asentoonsa tuolille, siemaisten nopeasti tuopista. "Jäikö mikään epäselväksi?" velho vaikutti miltein hengästyneeltä selitettyään niin tiheään tahtiin ja tauotta muistiinpanojaan. Sitten faurra näytti muistavan jotain, ja ääneensä tuli heti enemmän väriä, "Aivan! Ennen kuin unohdan..." Selén palasi hetkeksi olkalaukkunsa puoleen, ja veti esiin pienehkön, mutta yllättävän paksun kirjan. Kirjan kansi oli väriltään ruskea ja siinä olleet kullatut koristukset olivat monilta osin haalenneet. Kirjan sivut olivat myös kellastuneet ja rypistyneet, mutta vielä täysin lukukelpoiset. "Tämä on pieni käsikirja energioiden lukemisesta, hieno teos jos minulta kysytään", Hovivelho laski kirjan Kyyn eteen, nojaten sitten rennosti pöytään, ja katsoi hymyillen valtaisilla vihreillä silmillään miestä, "Tuon kirjan avulla itse opin paremmin ymmärtämään energiavirtoja ja hallitsemaan sitä, kuinka aistin niitä. Se on ehkä hieman kapulakielinen, käännetty haltiakielestä yleiskieleksi, mutta pitäisi olla tarpeeksi selkeä. Uskon, että siitä on sinulle hyötyä."
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Sept 19, 2016 19:00:00 GMT 2
Agar Prendrialainen
Kävyn laskiessa paperinsa pöydälle näki Agar heti, mitä nainen oli tarkoittanut; muistiinpanot olivat jo vilkaisun perusteella hyvin sekavat. Kenties hovivelho oli ollut oikeassa ehdottaa, että selittäisi kirjoittamansa ennemmin kasvotusten. Kyllähän nimet, sijainnit ynnä muu tieto oli kirjattu ylös, mustaa valkoisella, mutta niiden yksin tulkkaaminen olisi voinut viedä pienen ikuisuuden, mikäli onnistui lainkaan. Hovivelho sai noidan uppoamaan selitykseensä täysin. Kaikki aamun ärtymys ja kireys laantui vähitellen tehdessään tilaa hänet pikkuhiljaa valtaavalle innostukselle. Papereita oli pöydällä mukava nippu, ja faurra selityksiä niitäkin enemmän. Agar kuunteli tarkasti, nyökkäillen päätään aina välillä. Sormet sivelivät rivejä kellastuneilla papereilla Kävyn lauseiden perään, kuin muistaakseen ne paremmin. Kävyn tavoin nojautui mies pöydän ääreen, lähemmäs muistiinpanoja, katseen poukkoillessa tekstistä toiseen. Agar ei keskeyttänyt hovivelhoa, ja lopulta nainen rojahti takaisin tuoliinsa. Ennen kuin haltia ehti kuitenkaan kysyä mitään, puhkesi faurra jälleen puhumaan. Käpy kaivoi laukustaan pienen kirjan, jonka kertoi sisältävän tietoa energioiden lukemisesta. Alkuun mies kurtisti kulmiaan hämmentyneenä, ja hetken päästä sama ilme tehtiin ärtyneenä, kun hän keksi, miksi Käpy hänelle opusta esitteli. Vaistomaisesti Agar vetäytyi syvemmälle tuoliinsa, kauemmas kirjasta.
Faurra teki sitä taas. Miehen katse siirtyi kirjasta papereihin ja takaisin. Muistiinpanot, ne olivat kuuluneet heidän sopimukseensa. Agar oli kertonut naiselle, mitä tiesi, ja nyt nainen oli kertonut hänelle, mitä tiesi. Kirja oli täysin ylimääräinen, tuotu hänelle vain siksi, että Käpy uskoi siitä olevan hänelle hyötyä, apua. Turhautuneena noita nappasi unohtuneen tuopin käteensä ja joi sen tyhjäksi pitkin kulauksin, vaikkei moinen tehnytkään hyvää hänen kurkulleen. Agar ei kaivannut sääliä. Mutta vaikka naisen ääni olikin lempeämpi kuin aiemmin, ei faurra ollut kuitenkaan esittänyt asiaansa säälivään sävyyn. Mikä sai noidan kenties tuntemaan olonsa vielä hermostuneemmaksi, sillä selvästä säälistä olisi helppo suuttua. Mitä puhtaaseen hyväntahtoisuuteen tuli, hän ei tiennyt, kuinka suhtautua. Nainen oli tarjonnut apuaan myös viime kerralla- Noita nosti katseensa äkisti hovivelhoon. Viime kerralla. Ah. Ajatus tyynnytti Agarin mieltä, sillä tämän hän tiesi. Ärtymys oli hänelle niin tuttua, että tunne oli lähes lepuuttava. Hän oli käynyt Fulanianissa, vain viikkoja heidän ensimmäisen keskustelunsa jälkeen. Mies ei ollut löytänyt merkkiäkään demonista. Havainto oli ollut muutaman kuukauden vanha, oli faurra kertonut, joten Agar ei ollut ajatellut asiaa hirveämmin. Demoneista oli vaikea löytää tietoa, saati sitten itse demonia, joten ei ollut ollut ihmeellistä, ettei hän ollut löytänyt mitään. Paikallisiltakaan ei voinut kysellä liikaa herättämättä epätoivottua huomiota. Mutta nyt näytti siltä, että matkansa epäonnisuudelle oli toinen syy.
” ’Amála ei koskaan poistu lännestä’ ”, Agar toisti kutakuinkin naisen aiemmassa selityksessään käyttämät sanat. Hän seurasi faurran ilmettä, josko aihe soittaisi kelloja. ”Aiemmin, sinä ohjasit minut itään.” Noita kohottautui tuolissaan ryhdikkäämmäksi, uhkaavammaksi. Haltia ei olisi uskonut naisen pystyvän valehtelemaan. Mutta jos Käpy oli valehdellut aiemmin, saattoiko hänen tietoihinsa luottaa lainkaan?
|
|
|
Post by Vampuuri on Sept 19, 2016 19:46:17 GMT 2
Selén Käpykoto
Kyy ei näyttänyt olevan kauhean innoissaan kirjan suhteen, vaan nojasi taaksepäin ja näytti ärtyneeltä. Selén oli osannut odottaa jotain tämänkaltaista reaktiota, eikä siksi loukkaantunut. Ainakaan haltia ei suoraan kieltäytynyt ottamasta kirjaa vastaan tai sytyttänyt sitä tuleen loitsulla. Ja jos noita ei ottaisi kirjaa mukaansa, ei Selén jättäisi työtä siihen. Velhoa ei kannattanut aliarvioida. Hän voisi keveästi pistää kirjan huomaamatta noidan laukkuun, tai jos tilanne ei sitä sallisi, hän voisi marssia tuon mökille ja jättää kirjan pöydälle. Saattoihan noita heittää kirjasen ojaan milloin tahansa, mutta niin kauan kuin tuo ei hankkiutunut siitä eroon Selénin nähden, voisi faurra tuudittautua uskoon, että oli auttanut toista.
Noita paransi ryhtiään. Ele, minkä Selén muisti viimetapaamiselta. Hovivelho varautui heti siihen, mitä noita sanoisi, mutta yllättyi silti. Ai niin. Se vale! Selén oli kokonaan unohtanut huijanneensa noidan väärään suuntaan, ettei tuo pääsisi kosketuksiin demonin kanssa. Miten hän oli voinut unohtaa?! Hetken pöllästynyt ilme näkyi velhon kasvoilla, kun rattaat raksuttivat armottomasti vihreiden silmien takana. "Ah, ai niin, se..." hovivelho naurahti hermostuneesti, kääntäen katseensa hetkeksi pöydän pintaan, pois Kyyn kasvoista, "Ehdin jo kokonaan unohtaa sen, mutta muistiinpanoissani oli virhe. Huomasin sen vasta, kun palasin Ryónioniin. Anteeksi siitä, toivottavasti et tuhlannut paljoa aikaasi sen etsimiseen..." Selén hieroi hieman niskaansa selittäessään ja nosti tummanvihreän katseensa taas mieheen. Hätävalhe numero kaksi. Olikohan se mennyt läpi?
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Sept 19, 2016 20:30:31 GMT 2
Agar Prendrialainen
Mmm. Harmaat silmät vastasivat vihreiden katseeseen siristyksellä ja pään kallistuksella. Mies ei ollut täysin vakuuttunut faurran selityksestä, vaikka syyssä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Hän ei tuntenut naista, ja kukapa ei silloin tällöin tekisi virheitä. Agar jatkoi läpitunkevaa tuijotustaan vielä hetken, kunnes antoi hartioidensa rentoutua hieman. Muina miehinä hän nappasi kirjan pöydältä -paksumpi kuin miltä näytti, haltia totesi mielessään- ja alkoi selailla sivuja. Hyvin mielenkiinnottomana, lisättäköön. Vaikka liioiteltu välinpitämättömyys olikin ilmiselvää, oli se parempi kuin että Käpy olisi vahingossakaan saanut en kuvan, että opus kiinnostaisi noitaa oikeasti. ”Huolimatonta hovin velholle, eikö sinusta?” haltia kysyi luoden naiseen tylsistyneen vilkaisun. Oli miten oli, ei olisi väliä, oliko faurra valehdellut vai ei. Ei väliä, olisivatko paperit hänen edessään valheellisia vai totta. Agarilla ei ollut valinnanvaraa; hän ei pääsisi tällaisiin tietoihin käsiksi mitenkään muutoin, ainakaan nykyisessä tilanteessaan, joten jokainen tiedonmuru oli tarkistamisen arvoinen. Lisäksi noidalla oli tunne siitä, kuinka epätodennäköinen oli ajatus siitä, että hovivelho olisi tietentahtoen vaivautunut väärentämään ja kirjoittamaan kaiken äsken kertomansa. Ulkokuori saattoi aina hämätä, mutta faurra oli vaikuttanut ahdistavan vilpittömältä halussaan auttaa huonosti voivaa noitaa. Pöytien välissä tarjoilija pujotteli tuomassa asiakkaille juomia ja syömistä, ja kääpiönaisen ohi kulkiessa Agar viittoili tätä tuomaan hänelle uuden tuopin. Jos hän jo kerran oli päässyt oikaisemaan jalkansa, niin miksipä ei. Todellisuudessa miehen nilkkaa kolotti yhä niin ikävästi, ettei hän halunnut ajatella nousemista hetkeen.
|
|
|
Post by Vampuuri on Sept 27, 2016 14:06:05 GMT 2
Selén Käpykoto
Harmaiden silmien läpitunkeva tuijotus tultui milkein liian painavalta, joten faurra piiloutui hetkeksi tuoppinsa taakse. Velhon hörppiessä juomaa noita kuitenkin käänsi huomionsa kirjaseen. Välinpitämättömyys oli miltein turhan liioiteltua. Muutoin Selén olisi ehkä mutristanut huultaan, mutta nyt hän oli vain helpottunut, että noidan pistävä katse oli siirtynyt. Selén ei ollut varma, oliko noita niellyt valheen. Lisäkysymys viittasi jotain sensuuntaista, joten faurra salli itsensä rentoutua hieman. "Kyllähän se, mutta kenelleppä ei sattuisi virheitä", Selén totesi siihen naurahtaen. Faurralle huolimattomuus ei kuitenkaan ollut normaalia. Hän oli hyvin tarkka työnsä kanssa, ja vaikka joskus muste sotkeutui tai paperit rypistyivät, piti velho hyvää huolta muistiinpanoistaan. Hän ei halunnut hukata pienintäkään tiedonmurusta. Hänen tutkimuksensa oli hänelle kaikki kaikessa, "Mutta olen kyllä monia kollegoitani huolellisempi! Esimerkiksi se haltiavelho, joka on erikoistunut taikajuomiin, mikäs sen nimi nyt oli. Dréwiksi kaikki häntä kutsuvat, en kyllä tiedä onko se hänen etu- vai sukunimensä. Joka tapauksessa, hänen tavaransa ovat aina hukassa ja aina sekaisin. Koitappa saada reseptiä yksinkertaiselle kutinaa helpottavalle salvalle, ja jos olet onnekas että reseptin saat, se tekee miltein täyden vastakohdan. Käsivarteni kutisivat viikkoja sen jälkeen! Se oli viimeinen kerta kun pyysin häneltä mitään reseptejä tutkimatta itse asiaa ensin..." Pienoinen puheripuli päättyi Selénin tuhahdukseen ja tuopista hörppäämiseen. Kyy viittoi tarjoilijalta uutta tuoppia, ja sen näkeminen sai hymyn nousemaan faurran huulille. Kyyllä ei siis ollut mitään kiirettä lähteä. Selénillä oli vielä paljon juomaa jäljellä, joten hän ei heti tarvinnut toista. Faurra nojasi hieman pöytään, aurinkoisesti hymyillen ja vihreiden silmien katse Kyyssä. "Sinulla ei näemmä ole mikään kiire lähteä?" faurra uteli.
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Sept 27, 2016 18:05:57 GMT 2
Agar Prendrialainen
Tuntui hölmöltä yllättyä siitä, miten paljon pieni faurra puhui -olihan Käpy juuri hetki sitten selittänyt hänelle pitkät pätkät asioita, puhunut itsensä miltei hengästyneeksi. Mutta Agar näytti heräävän siihen todellisuuteen vasta nyt, kun nainen alkoi jaaritella jostain. Työtoveristaan, mutta loppu meni haltialta miltei ohi hänen tarkkailessaan faurraa. Tietenkin Agarille oli jo käynyt selväksi, että Käpy oli käyttäytyi hyvin tuttavallisesti, mutta tuntui silti oudolta, että nainen jutusteli hänelle kuin vanhalle ystävälle. Turhasta aiheesta, iloinen hymy kasvoillaan. Eikä noita voinut käsittää, miksi. He olivat käytännössä ventovieraita toisilleen. Hovivelhon ilme näytti kirkastuvan, ja syy siihen selvisi naisen kysymyksen myötä. Oli ollut arvattavissa, että faurra jäisi hänen seuraansa, vaikka kaksikko olikin jo hoitanut asiansa. ”Nilkkani vihoittelee”, noita totesi, sillä se oli hänen painavin syynsä sille, miksei hän ollut noussut penkistä heti haluamansa selityksen jälkeen. ”Taitoin sen aiemmin.” Kapakassa ei ollut vielä tungosta, joten tarjoilija palasi varsin nopeasti uuden tarjottimen kera. Kääpiö laski uuden tuopion pöydälle lempeästi hymyillen. Agar ei siihen vastannut, vaan ryhtyi penkomaan rahojaan laukustaan. Sivusilmällään mies näki naisen silmäilevän pöydällä sikin sokin olevia papereita kiinnostuneena. Noita lähes läimäytti kätensä tarjoilijaa lähinnä olevien muistiinpanojen päälle ja loi häneen varsin ruman mulkaisun työntäessään kolikot naisen käteen. Jälleen kahdenkesken jäätyään Agar alkoi keräillä papereita siistimpään nippuun, pois uteliaiden katseiden alta. ”Miksi vaivauduit Bélstramiin?” noita kysyi taputellessaan paperinippua pöytää vasten yrityksessään suoristaa se. ”Jos olet kiinnostunut juhlista, eivätkö ne ole Ryónionissa näyttävimmät?” Kysymys askarrutti haltian mieltä. Nainen oli jo viimekerralla huikannut liikkuvansa näillä seuduilla taas valofestivaalien aikaan. Agar ei halunnut uskoa, että velho olisi päättänyt asian lennosta heidän viimeisen juttutuokionsa jälkeen, että Käpy olisi jo tuolloin ilmoittanut tulevansa tapaamaan nimenomaan häntä.
|
|
|
Post by Vampuuri on Sept 27, 2016 18:36:25 GMT 2
Selén Käpykoto
Kyy kertoi syyn, miksi hänellä ei ollut kiire. Kipeä nilkka vai. "Niinkö?" jotain huolen ja yllätyksen sekaista tunnetta kuului hovivelhon äänestä, kun hän uteli asiasta lisää, "Mitä tapahtui, onko siitä jo kauan?" Juttutuokio ei kuitenkaan saanut tilaisuutta edetä, kun tarjoilija toi noidalle tuon tilaaman tuopin. Faurra olisi voinut hyvin maksaa haltian santsituopillisen, mutta tuo näytti olevan jo täydessä työssä rahan kaivamisen kanssa. Niinpä hovivelho ei tullut siihen väliin. Pienen käden pöytään läimäytys -välikohtauksen jälkeen tarjoilija käveli pois, jo faurra huikkasi tuon perään pahoittelut. Hovivelho toivoi, ettei tästä lähtisi minkäänlaiset huhut kiertämään. Tarjoilijat kun eivät olleet mitään hiljaisinta sakkia työaikansa ulkopuolella. Hetken huoli katosi kuitenkin heti, kun Kyy jälleen aukaisi suunsa. Mitä? Kyy jopa... puhui hänelle? Aloitti... keskustelua? Selénin oli vaikea piilotella ilmiselvää iloaan, joka tästä seurasi, erityisesti se kuului hänen äänestään. "No, Ryónionin juhlat olen päässyt näkemään joka vuosi niin kauan kuin olen hoville työskennellyt", Selénin pitkä monologi sai näin alkunsa, "Ensimmäiset vuodet rakastin sitä, mutta heti kun minut ylennettiin hovivelhoksi, jouduin festivaalien muassa kaikkiin virallisiin tilaisuuksiin. Tiedäthän, seistään sisäpihalla ja ollaan arvokkaan näköisiä ja pidetään huolta, ettei etikettiä rikota? Vihaan sellaisia tilaisuuksia, en ole oikein etikettifaurroja. Puhun mieluusti muille tuttavallisesti", sehän taisi olla ilmiselvää. Faurra virnisti, "Toisinsanoen pakenin tämän vuoden juhlia Ryónionista. On mukava myös päästä näkemään pienempien kaupunkien juhlia. Ja tietysti", Selén kallisti hieman päätään, aurinkoinen hymy huulillaan, "Olinhan luvannut sinulle tulevani."
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Sept 28, 2016 12:28:12 GMT 2
Agar Prendrialainen
Mies katui rehellisyyttään välittömästi kuullessaan huolen faurran äänessä. Sitä paitsi, miksi kipeä nilkka liikuttaisi toista mitenkään? Hän ei ollut kuolemassa tähän paikkaan, joten huoli oli Agarista aivan liioiteltua. Tarjoilijan keskeytys oli huojentava, sillä noita ei olisi mutoinkaan välittänyt vastata naisen kysymykseen. Tyhmäkin tiesi, ettei emon ja pennun väliin kuulunut mennä, eikä mies ollut halukas kertomaan, kuinka oli tehnyt niin siitä huolimatta. Sattuneesta oli jo muutama vuosikymmen, ja Agar oli kyllä oppinut läksynsä. Paperit sullottiin jo ennestään täyteen laukkuun mahdollisimman nätisti. Kävystä poiketen Agar ei ollut järjestelmällinen tai siisti, mutta nämä paperit olivat sellaisia, joita hän ei haluaisi hukata tai runnoa lukukelvottomiksi. Noita nyökkäsi itsekseen kiristäessään laukun nyörin. Oli ollut pääteltävissä, että hovivelho, no, työskentelisi hovissa Ryónissa, mutta mies oli silti tyytyväinen vahvistaessaan asian. Ylennykselle Agar kuitenkin tuhahti hiljaa. Kateus nosti jälleen rumaa päätään. Nainen puhui ylennyksestä kuin moisesta olisi koitunut hänelle vaivaa. Aivan kuin pelkkä pääsy hovin kirjastoon ei riittäisi syyksi jaksaa seisoskella muutamassa virallisessa tilaisuudessa. Agar käänsi katseensa vesikauriin säteilevästä hymystä kuin se polttaisi ja hieraisi silmiään sen mukaisesti. Lupaus kuulosti niin...henkilökohtaiselta. Sopimus oli enemmän noidan mieleen, vaikka ei kaksikko todellisuudessa ollut ehtinyt sopia mitään laisinkaan, virallisesti ainakaan. Mutta lupaus tai sopimus, se oli jo täytetty. Ainakin haltian mielestä. Hänellä oli haluamansa muistiinpanot ja Kävyllä- Agar siristi silmiään mietteliäänä, kenties hämillään. Oliko heidän lyhyt juttutuokionsa aiemmin todella naiselle tämän vaivan arvoista? Missään nimessä noita ei halunnut tuntea olevansa jollain tapaa velkaa hovivelholle. ”Juhlat kestävät viikon. Meinasitko olla täällä koko sen ajan?” noita kysyi, pyrkien äkkiä pois Kävyn aurinkoisesta tunteilusta.
|
|
|
Post by Vampuuri on Oct 3, 2016 20:02:00 GMT 2
Selén Käpykoto
Selén pääsi jälleen iloisemaan pienen päänsä sisällä, kun Kyykin kannatteli keskustelua. Se ei ollut enää pelkästään faurran monologia (vaikka sitä oli nytkin paljon), vaan myös noidan kysymyksiä. Hyvin arkipäiväisiäkin vielä, ei mainintaakaan demoneista tai mistään sellaisista. Tästä hovivelho piti. Ja se näkyikin hänen aurinkoisessa ulkokuoressaan ja jatkuvasti rentoutuvassa olemuksessa. Hovivelho hieraisi leukaansa ja vilkuili hetken muuta kapakan meininkiä noidan kysyessä seuraavan kysymyksen. Selén ei ollut itse juurikaan miettinyt tätä asiaa. "En ole päättänyt vielä", Selén vastasi kääntäen katseensa hetkeksi noitaan, nojaten nyt käsivarsillaan pöydän pintaan. Silmät kuitenkin vaeltelivat sisätiloissa ja ikkunan ulkopuolella samalla, kun hovivelho puhui, "Toisaalta voisin jäädä tänne koko viikoksi, toisaalta voisin matkustella lähikylissä ja -kaupungeissa katselemassa paikallisia juhlia ja perinteitä. Tai sitten pitäisi vain palata Ryónioniin häntä koipien välissä ja hyväksyä kohtalonsa", Selén nauroi keveällä, itselleen tavallisella äänellä. Hän käänsi nyt katseensa toiseen pysyvästi, esittäen oman kysymyksensä, "Onko sinulla jotain suunnitelmia nyt juhlapäiville? Ehkä voisin hieman suunnitella menemisiäni sinun suunnitelmiesi mukaan..."
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Feb 4, 2017 17:09:21 GMT 2
Agar Prendrialainen
Koko keskustelun tilanne alkoi muodostua Agarille äkkiä painaismaiseksi. Hän ei pitänyt turhanpäisestä, tarpeettomasta jutustelusta, mutta siihen tämä näytti uhkaavasti ajautuvan. Ja vain siksi, että vielä vähemmän haltia keskustelisi naisen kanssa jostain, mikä nostattaisi Kävyn huulille saman lempeän, ymmärtäväisen hymyn, jonka Agar oli kokenut nähneensä jo liian monta kertaa. Mies kuunteli faurran vastauksia vain puolella korvalla, mutta kuunteli kuitenkin. Saavutus sinänsä, mutta hän ei myöskään halunnut kaikkien ajatustensa keskittyvän vain vihlovaan nilkkaansa. Sormet jatkoivat kyynluisen korun hivelemistä, miehen äänettömänä yrityksenä rauhoittaa hermojaan. Vaikka Agar oli koko ajan uumoillutkin, ettei pääsisi vesikauriista eroon niin helposti, olivat Kävyn viimeiset sanat kuitenkin kuin naula arkkuun. Noita muljautti siilmiään hieman ja ryhtyi viimein kaivamaan piippuaan taskustaan. Hänen ensimmäinen syynsä lykätä polttamista oli koskenut papereita, ja tietojen jakamisen jälkeen hän oli elätellyt vielä toiveita, ettei tilanne etenisi tähän pisteeseen. Nyt oli kuitenkin liiankin selvää, ettei hänellä olisi lainkaan kiire yhtään mihinkään. Noita etsi laukustaan lähimmän tupakkaa ja yrttejä sisältävän purnukan -muistiinpanojen ryttäämistä varoen- ja sytytti piippunsa. Tummat kulmat kurtistuivat hetkeksi Agarin pohtiessa hivenen ärstyneenä, milloin viimeksi joku henkilö olisi aiheuttanut hänessä näin pakonomaista tarvetta polttaa piippuaan näin tiuhaan. Toki mies voisi nytkin syyttää jalkaansa, ja olihan kivun turruttaminen aina osittain tai täysin syy hänen tavalleen, mutta nyt pääsyy istui häntä vastapäätä pöydän toisella puolella. Tällä kertaa Agar puhalsi savun suosiolla sivummalle hovivelhon kasvoista. Vaikka tilanne ei miellyttänyt häntä, ei miehen silti tarvinnut ryhtyä tarpeettoman tylyksi. ”Ei mitään erikoista”, Agar vastasi ääni savusta kähähtäen. ”Eniten kauppiaita on liikkeellä ensimmäisinä ja viimeisinä päivinä”, noita kertoi ja puhalsi samalla muutaman onnettoman savurenkaan. ”Aioin etsiä jotain harvinaisempia yrttejä ja ainesosia”, mies selitti yksinkertaisesti. Hänellä ei tosiaankaan ollut mitään kummempia suunnitelmia, juhlat olivat hänelle vain tilaisuus löytää tavallista vaikeammin saatavilla olevia asioita, nyt kun kauppiaita oli normaalia sankemmat määrät. ”Aioin myydä omia... rohtojani, mutta en usko, että noidan vieressä roikkuva hovivelho tekee hyvää bisnekselle”, Agar sanoi suoraan. Äänensä ei ollut mitenkään vihamielinen, hän vain kertoi asian, niin kuin se oli.
|
|
|
Post by Vampuuri on Aug 20, 2017 11:34:24 GMT 2
Selén Käpykoto
Noita otti jälleen piippunsa esille, hovivelho oli jo tottunut näkyyn. Hänen suhtautumisensa oli selvä, hän ei välittänyt Kyyn tavasta poltella yhtä jos toistakin ainetta. Asia oli kuitenkin niitä, jotka eivät kuuluneet faurralle pätkän vertaa, ja tällä kertaa hän itsekin hyväksyi sen totuuden. Selén oli tehnyt aikalailla kaiken, mitä saattoi noitaa auttaakseen. Nyt noidan itsensä piti päättää, ottaisiko faurran tarjoamat ratkaisut vastaan vai ei. Kyy kertoi suunnitelmistaan, mitkä olivat varsin arkipäiväisiä. Mies olisi hyvin voinut käyttää juhlapäivät lepäämiseen ja juhlimiseen, mutta ei tehnyt niin. Faurra itse otti nämä päivät rennommin - mutta ei kuitenkaan unohtanut työtään ja tiedonhakuaan. Hän saattoi saada festivaaleista irti uutta informaatiota samoin kuin noita haki aineksia. Ryónionin festivaalit oli nähty monesti ja samankaltaiset naamat olivat läsnä vuodesta toiseen. Mitään uutta velho ei enää niistä saanut irti. Selénin syy lähteä oli ollut halu nähdä pienempien paikkojen juhlallisuuksia, mutta todenmukaisemmin hänen sisällään paloi toivo, että törmäisi johonkin, mistä ei ollut ikinä kuullutkaan.
Kyyn suora ilmoitus bisneksistään ei, yllättävää kyllä, hyytänyt faurran hymyä kokonaan pois. Ottaen huomioon millaisessa ympäristössä noita asui, osasi velho päätellä, että tuon elinkeino pyöri varmaankin pääasiassa keitosten ympärillä. Selénillä itsellään ei ollut mitään noitien valmistamia juomia vastaan, vaikka nuo laittomiksi nähtiinkin. Maailmassa oli paljon laittomia asioita, joita kansa teki jatkuvasti, monet paljon vakavampia kuin satunnaisten keitosten tekeminen. "Hmmh, ymmärrän", velho kallisti päätään. Selénin hyvään suhtautumiseen asian suhteen vaikutti hyvin paljon se, ettei Kyyn ääni ollut viitannut vähäänkään vihamielisyyteen. Näin faurran oli helpompi hyväksyä totuus, "Siinä tapauksessa varmaan vietän tämän yön Bélstramissa ja jatkan matkaani huomenna päivällä. Jos olen onnekas, voisin ehtiä jopa Elbauthiniin ennen kuin festivaalit loppuvat! Paikalliset toripäivät ovat kuulemma ympäri vuoden uskomattomia, en malta odottaa nähdä, millaista siellä on näin juhlapäivinä."
|
|