|
Post by Vampuuri on Jan 26, 2016 22:13:12 GMT 2
Selén Käpykoto
Velhon silmät siristyivät hieman. Hän vilkuili ympärilleen. Avun kanssa. Se selitti monet tupakat ja kuivatut kasvin lehdet, jotka Selén oli tunnistanut huumaaviksi. Faurran korvat kääntyivät hieman taaksepäin. Noita oli jo valmiiksi ongelmissa ja työnsi itseään syvemmälle tummaan nieluun hankkiutumalla riippuvaiseksi yhdestä jos toisestakin aineesta. Näin velho ainakin oletti. Faurra veti syvään henkeä. "Tiedäthän", Selén sanoi pehmeällä äänellään, katsoen toisen harmaisiin silmiin, "sen avun ei tarvitsisi olla huumeet." Mies tuskin halusi kuulla elämäntapakoulutusta velholta, eikä Selén sitä aikonutkaan. Hän väänteli sormiaan pöydällä. Huoli velloi hänen vatsanpohjassaan. Noita todennäköisesti kieltäytyisi kaikista avuntarjouksista. Se ei tarkoittanut, ettei kannattaisi yrittää. "Voin auttaa sinua", nainen tarjoutui, "Sinun on parempi saada tähän ongelmaan pysyvä ratkaisu kuin väliaikainen, josta joudut myöhemmin kärsimään."
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Jan 27, 2016 17:01:55 GMT 2
Agar Prendrialainen
Noita halusi sulkea korvansa koko keskustelulta, nousta ylös ja kävellä itse ulos mökin ovesta, jos faurra ei sitä tehnyt. Mies saattoi tuntea, kuinka hovivelhon silmät tavoittelivat hänen omiaan, mutta Agar vältteli naisen katsetta. Tummatukkainen tiesi, mitä Selén aikoisi sanoa, eikä hän halunnut kuulla sitä. Mutta vesikauris avasi suunsa, ja tarjous auttaa riippui nyt ilmassa. Haltian teki mieli nauraa, kysyä, eikö nainen muka nähnyt häntä? Myöhemmin. Hän kärsi valinnoistaan nyt.
’En tarvitse apua.’ Lause oli aivan miehen kielenpäällä. Sanat kuitenkin juuttuivat hänen kurkkuunsa. Jännittynyt hiljaisuus venyi tovin, kunnes mies ärähti turhautuneena ja hypähti ylös tuolistaan, sen jalat lattiaa vasten kirskuen. Tuoli keikahti vaarallisennäköisesti paikoillaan, mutta ei kaatunut. Hetken näytti, että mies nosti kätensä ylös lyödäkseen ne sitten pöytään, mutta liike jähmettyi ilmaan. Sen siljaan kämmenet siirtyivät tuskastuneina noidan ohimoille. Ontuvat askeleensa tömisten Agar marssi huoneen poikki tulisijan luokse ja kyyristyi sen eteen. Hän vilkaisi pataan, polttaen melkein kätensä kuumaan kanteen, antaen sen kolahtaa sitten äänekkäästi kiinni.
Agar ei halunnut ajatella koko asiaa. Hän tiesi, että hänellä oli ongelma. Mutta mitä se velholle kuului? Haltia murahti ja tömpisteli pitkin mökkiä. Hän etsi käsiinsä lautasen ja lusikan, välittämättä kaataneensa kumoon purkin poikineen tavaroita hyllyltä kolutessaan. Lattialle tipahti yksi rasia ja sen sisältö levisi tummille laudoille. Noita siivoaisi sen myöhemmin. Niin paljon kuin haltia halusikin väittää, ettei tarvitsisi apua, se ei ollut täysin totta. Hän ei kaivannut apua, mutta tiesi sisimmässään tarvitsevansa sitä. Ja sen myöntäminen oli hänelle erittäin vaikeaa, etenkään ääneen.
Padan kansi avattiin tällä kertaa vähän varovaisemmin, ja mies kauhoi soppaa lautaselleen. Osa perunoista oli yhä hieman kovia. Agar arpoi vain silmänräpäyksen verran, kunnes istahti aiemmin raivaamalleen arkunkannelle pöydän sijaan. Hän istui kylki faurraan päin, katseensa tiiviisti keitossaan. Miehellä ei ollut lainkaan ruokahalua, mutta mieluummin hän teki mitä tahansa muuta, kuin istui tukahtumassa naisen lempeän katseen alla.
Agar päästi suustaan säälittävän ynähdyksen. ”...Ei nyt”, noita kähähti lopulta. Hän ei kykenisi tähän nyt.
|
|
|
Post by Vampuuri on Jan 27, 2016 18:30:27 GMT 2
Selén Käpykoto
Faurra miltein hyppäsi paikoillaan noidan noustessa turhautuneena. Mies alkoi tepastella ympäri mökkiään selvän tuohtuneena. Selén nojasi tuolillaan taaksepäin, seuraten Kyyn menoa koko ajan. Hän punnitsi mielessään, olikohan nyt aika lähteä. Ehkä hänen paikallaolonsa saisi noidan ennen pitkää räjähtämään. Mutta Selén ei halunnut lähteä, oli vielä kysyttävää. Se oli kuitenkin pieni asia huolen rinnalla. Hän halusi auttaa Kyytä, mutta jos tuo ei haluaisi auttaa itseään, ei faurrakaan voisi. Viimein noita pysähtyi arkulle istumaan keittokulhonsa kanssa. Silloin mies kuiskasi jotain, mikä sai faurran korvat nousemaan pystyyn ja silmät kiiltämään. Joku muu olisi saattanut ajatella, että faurra innostui turhan herkästä. Kyseessä ei nyt ollut se, vaan velho oli ollut ihan varma Kyyn kieltäytyvän. Nämä pari sanaa eivät olleet suostumus, vain lupaus, että asiaan palattaisiin myöhemmin. Se jo riitti saamaan hymyn jälleen tummaihoisen huulille. "Kuten haluat", hän vastasi tuohon eloisalla äänellään.
Selén ei halunnut nyt häiritä noitaa, kun tuo yritti syödä. Nopeasti hän siis keksi jotain muuta tekemistä. Hänen silmänsä osui lattialle pudonneeseen rasiaan, ja sen levinneeseen sisältöön. Faurra laskeutui alas tuolilla ja käveli sorkat lattialautoja vasten kopisten rasian luo. Lähempänä tuli selväksi, että rasiassa oli ollut vaaleita helmiä, puisia ja luisia. Ne olivat pysyneet varsin hyvin tällä tietyllä säteellä, johtuen rojuista ja lattialautojen raoista. Faurra laskeutui polvilleen ja nosti rasian pystyyn. Hän alkoi keräilemään helmiä takaisin paikoilleen. Ensin hän saattoi nostaa kourallisia kerralla, mutta pian hänen täytyi alkaa keräämään niitä yksitellen. Selénillä ei ollut kiire, saisipahan noita ainakin tämän aikaa syödä rauhassa. Hän keräsi tarkasti viimeisenkin helmen lähistöltä, tarkistaen vielä läheisten kalusteiden aluset kauemmas paenneiden helmien varalta.
Selén painoi jälleen täytetyn rasian kannen kiinni ja nousi pystyyn. Oli hyvä, että tämä rasia, oli pudonnut alemmilta hyllyiltä. Faurra ei olisi millään ylettynyt ylimmille hyllyille. Rasian paikan tunnisti pölyttömästä kohdasta hyllyn pinnalla, ja siihen velho sen laski. Sitten hän kääntyi noidan puoleen, vilkaisten tuon lautaseen, oliko tuo jo syönyt. "Voinko kysyä vielä pari kysymystä?" faurra kysyi Kyyltä kallistaen samalla päätään, pieni hymy huulillaan, "Vai haluatko lopettaa tähän ja kertoa, mitä haluat tästä?"
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Jan 27, 2016 20:25:31 GMT 2
Agar Prendrialainen
Levoton haltia piti silmänsä visusti keittokulhossaan. Ruoan tuoksu -vaikkei se vielä täysin kypsää ollutkaan-, sai hänen mahanpohjansa muljahtamaan ikävästi. Huono olo muistutti jälleen nälästä, jota hän ei ollut tuntenut. Vastahakoisesti mies poimi ruokaa lusikkaansa ja työnsi sen suuhunsa. Hän ei reagoinut faurran vastaukseen millään tavalla, jatkoi vain ruokansa syömistä pää painnuksissa.
Velho laskeutui sorkat kopsahtaen alas tuolilta, mikä sai Agarin jäykistymään paikallaan. Mielessään hän kirosi, rukoili, mitä tahansa, ettei nainen olisi niin typerä ja lähestyisi häntä. Lusikka seisoi jähmettyneenä kulhossa askeleiden tullessa lähemmäksi. Vaistomaisesti mies vetäisi eteensä oiottuja jalkojaan koukkuun faurran kävellessä hänen ohitseen hyllyn luokse. Noita huokaisi. Hän seurasi sivusilmällään, kuinka Selén kumartui lattialle. Agar kurtisti kulmiaan. Hänen pudottamansa rasia nostettiin pystyyn, ja velho alkoi keräillä helmiä lattialta. Agh. Miksi? Miksi nainen oli noin sietämättömän ystävällinen? Noita oli kaikkea muuta kuin osoittanut ystävällisyyttä velhoa kohtaan, oli suorastaan hiljaisuudessaan raivostunut toiselle, ja siitä huolimatta faurra oli polvillaan hänen lattiallaan siivoamassa. Auttamassa. Agar käänsi katseensa turhautuneena, tuijotti tiiviisti porkkananpalaa keitossa, kuin sillä olisi ollut hänelle vastaus.
Haltia söi kaikessa hiljaisuudessa, Selénin noukkiessa helmiä lattialta kaiken muun tavaran seasta.
Viimein Agar nosti katseensa hetkeksi velhoon tämän jälleen puhuessa. Mies pudisti päätään nopeasti jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla. Nainen oli kysynyt tarpeeksi. Mutta keskustelu ei olisi vielä ohitse. Mitä noita halusi, vaati (valitettavasti) lisää puhetta. ”Mitä tiedät hengistä? Demoneista?” hän esitti oman kysymyksensä.
|
|
|
Post by Vampuuri on Jan 27, 2016 21:15:14 GMT 2
Selén Käpykoto
Velhon silmissä kävi hyvin lyhyesti pettymys, mutta hän ymmärsi kyllä. Hän arvosti, että noita oli auttanut häntä tämänkin verran. Hän oli häirinnyt tuota niin paljon. Lyhyesti nainen kumarsi. "Kiitos avustasi", hän sanoi jälleen syvältä sisimmästään, vilpittömästi. Selén suoristautui, kun noita esitti kysymyksensä. Velhon silmät laajenivat hieman ja suu raotti. Hän tunnusteli hetken sanoja, mutta esti sitten itseään. 'Miksi haluat tietää niistä?' Sitä hän olisi kysynyt. Mutta se ei ollut hänen asiansa. Lupaus oli lupaus. Tieto tiedosta.
"Liian vähän omasta mielestäni", velho vastasi rehellisesti kääntyen samalla taas pöytää kohti. Hän käveli tuolilleen ja hyppäsi istumaan sille. Nopeasti hän selaili muistikirjastaan. Selén ei uskonut, että oli tämän kirjan aikana päässyt tekemisiin demonien kanssa. Tai joutunut, niin hän olisi sanonut. Hän piti hengistä, hänestä kaikki energiaan pohjautuva oli kiehtovaa ja mielenkiintoista. Mutta demonit olivat omat lukunsa. Ne olivat hyvin vaarallisia. Selén teki oletuksen, että noita oli kiinnostunut oikeastaan vain demoneista. Olihan tuo maininnut henget, kyllä, mutta jotkin noidat olivat vahvasti tekemisissä demonien kanssa. "Demonit ovat vahvoja ja vaarallisia", velho saneli selaillessaan nopeasti vihkoaan, "Ovelia ja pahantahtoisia. Ne huijaavat helposti, asettavat sopimuksia, joita eivät itse pidä, mutta vaativat sopimuskumppaninsa pitämään. Sellaisen kanssa vehkeily johtaa tavallisesti ennenaikaiseen kuolemaan. Jotkut heistä ovat iäsyyksiä vanhoja, mutta eivät suostu sanaakaan kertomaan itsestään tai maailmamme hämärästä historiasta. Eivät ilman palkkiota." Ei tärpännyt. Nopeasti Selén ei löytänyt mitään tietoja demoneista muistikirjastaan. Saattoi olla, että jossain oli tietoa sivulauseessa, mutta velho ei sitä löytänyt. Ainakaan juuri nyt. Ehkä hän muistaisi jotain keskustelun edetessä. Vihreiden silmien katse kääntyi noitaan. Pitäisi muistaa ulkoa. "Mitä tarkalleen ottaen haluat tietää?"
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Jan 27, 2016 21:45:59 GMT 2
Agar Prendrialainen
Pieni kumarrus sai miehen melkein pyöräyttämään silmiään. Kuinka turhaa. Selén oli hovin velho, hemmetti soikoon! Nainen oli paljon korkeammassa asemassa kuin useimmat joita tiellään tapasi, hänen oli täysin naurettavaa kumarrella kiitokseksi piskuiselle metsikössä asuvalle noidalle avusta, muutamasta lauseesta. Agar hieroi ohimoaan. Faurralla oli niin paljon potentiaalista valtaa, miksi tämä ei käyttänyt sitä?
’Liian vähän’ ei kuulostanut lupaavalta. Haltia nyrpisti nenäänsä, mutta odotti vaiti, kun vesikauris selasi pienen kirjan sivuja, joille oli aiemmin kirjoittanut. Selén ei näyttänyt tyytyväiseltä tavasta, jolla mies oli päättänyt palkkionsa lunastaa. Agar ei siitä välittänyt. Hän halusi vain haluamansa tietoa. Tietoa, jota faurralla toivottavasti olisi. Velholla oli pääsy hovin kirjastoon, jonne Agarin kaltaisilla kansalaisilla ei ollut asiaa.
Kaiken, mitä faurra sanoi, noita tiesi jo. Ugh. Hienoa. Oliko hän istunut koko aiemman keskustelun läpi aivan turhaan? Noita tunki lusikan suuhunsa ja pohti kysymystä. Hän ei haluaisi, että nainen tunkisi nenäänsä hänen asioihinsa yhtään enempää, mutta jos Agar halusi tietää yksityiskohtia, hänen täytyi kysyä. Ja kysymyksistä oli kyllä luettavissa, mitä noita niillä ajoi takaa. Haltia vilkaisi faurraa arvioivasti. Nainen oli jo lupautunut vastaamaan hänelle. Ja sitä paisti, miksipä Agaria kiinnostaisi, vaikka velho tietäisikin, mitä hän tiedolla tekisi? Selén ei ollut kukaan estämään häntä. ”Nimiä. Mahdollisia olinpaikkoja”, tummatukkainen vastasi. Hänen äänessään käväisi kieroutunut jännitys. Innostus. ”Kuinka solmia sopimus.”
|
|
|
Post by Vampuuri on Jan 27, 2016 22:06:05 GMT 2
Selén Käpykoto
Faurra ei pitänyt innosta miehen äänessä. Hän painoi korviaan taaksepäin, katseessaan ensimmäistä kertaa terävyyttä. Olinpaikat, nimet, sopimuksen solmiminen. Mihin Kyy pyrki tekemällä sopimuksen? Noidalla oli selvästi paljon ongelmia jo ennestään, miksi hän halusi tehdä demonista yhden niistä? Se ei kuulunut velholle, mutta Selén tunsi olevansa vastuulla tästä. Noita oli ryntäämässä kuolemaansa. Kuin Kyy kysyisi, mistä olisi paras hypätä alas kielekkeeltä, ja faurra osoittaisi hänelle paikan.
Selén hengitti syvään ja alkoi jälleen selata vihkoaan. Hän pysähtyi yhdelle sivulle, ja vilkuili sitä. Pelkkää bluffia. "Fulanianissa on tavattu pari kuukautta sitten kiertelevä demoni Amála. Hän saattaa olla siellä vieläkin", valheet kulkivat naisen huulten välistä ongelmitta. Kunhan hän pitäisi noidan edes hetken kiireisenä. Amála-niminen demoni oli kyllä olemassa, mutta se ei poistunut ikinä Lännestä. Selén halusi suojella toista. Ehkä hän ehtisi kehitellä jotain, millä auttaa tuota. Hän ei tosin tiennyt, miksi mies edes halusi tehdä sopimuksen demonin kanssa. Eikä hänellä hovivelhona olisi ollut aikaa edes miettiä pikkukylän noitaa. Kaikki nuo ajatukset olivat kuitenkin täysin turhia, "Muista demoneista en tiedä tai muista. Voin tutkia asiaa hovin kirjastossa, jos se sopii." Faurra painoi kirjan kiinni ja nojasi jälleen selkänojaan, katse katossa. "Ja mitä sopimuksen tekemiseen tulee. Demoneilla ei ole mitään pakotetta seurata asettamiasi ehtoja, mutta he yrittävät silti tehdä niin. Älä siis jätä sopimusta tehdessäsi aukkoja vaatimuksiisi", vihreät silmät kääntyivät katosta noitaan, "Kilpailuta heitä. Niin saat parhaat ehdot läpi. Ja... demoni, joka tietää toisen demonin tietävän sopimuskumppanistaan, on epätodennäköisempi rikkomaan tehty' sopimusta. Toisen demonin edessä se on kunnia-asia. Pitää näyttää olevansa ovela, ja kiertää sopimuksen sääntöjä sopimuskumppanin vahingoittamiseksi." Hän puhui sanoja, joita muisti vuosia sitten lukeneensa kirjasta. Hän toivoi että ne pitivät yhä paikkaansa. Hän ei nimittäin missään tapauksessa halunnut noidalle ongelmia, jos ei ehtisi auttamaan tätä ennen sopimuksen solmimista.
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Jan 28, 2016 17:41:30 GMT 2
Agar Predrialainen
Paria säikähdystään lukuunottamatta Selénin kasvot olivat olleet koko ajan lähes tuskastuttavan lempeät, silmänsä suorastaan säteilleet. Siispä Agar pisti merkille, kuinka naisen ilme näytti vakavoituvan. Noita ei kastonut suoraan faurraan päin, mutta tarkkaili tätä sivusilmällään. Hovivelho näytti hetken keräävän itseään, kunnes palasi jälleen pienen kirjansa pariin. Agar kuunteli tarkoin jokaista sanaa, toisti ne mielessään kuin kaikuna, pyrkien muistamaan ne mahdollisimman tarkasti.
Lusikka nojasi soppakulhon reunaan, unohdettuna. Mmh. Fulanian oli Cherelian naapurilääni. Mies oli kyllä valmis matkustamaan vaikka saaren toiselle rannikolle asti, mutta kyseinen sijainti helpottaisi hänen matkaansa kovasti. Agar ei ollut kuullut nimeä aiemmin, mutta tiedossa olevat demonien nimet olivat hyvin harvassa. Henkiolentojen liikkeet saattoivat olla arvaamattomia, joten ei ollut mitään takeita, että kyseinen demoni olisi yhä Fulanianissa. Mutta se ei estäisi häntä yrittämästä. Agar pohti faurran sanoja. Haltialla oli kyllä aavistuksensa, mitä haluaisi sopimuksen pitävän sisällään, mutta vain pääpiirteittäin. Hän ajatteli asiaa usein, mutta yksityiskohtiin meneminen tuntui jotenkin... lopullisesta. Noita oli vakaa päätöksessään, kyse ei ollut epäröinnistä, halusiko hän tehdä sopimusta demonin kanssa, sillä hän halusi. Kovasti. Mutta kuka tahansa pelkäisi sanovansa jotain väärin sopiessaan jotain demonin kanssa. Olentojen, jotka tarttuisivat jok’ikiseen sanaan ja vääntäisivät niitä mieleisikseen, jos puhuja oli varomaton.
”Kirjoita nuo ylös”, noita totesi lyhyen käskyn, huitaisten kädellään yhä naisen edessä olevaa kirjaa. Hän ei haluaisi unohtaa sanaakaan äskeisestä. Mökissä oli kyllä paperia ja sulkakyniä, myös riittävästi mustetta, mutta sattuneesta syystä mies ei pitänyt kirjoittamisesta. Hänen haparoivat kirjaimensa oli lähes lukukelvottomia haltialle itselleenkin.
|
|
|
Post by Vampuuri on Jan 28, 2016 17:59:58 GMT 2
Selén Käpykoto
Faurra halusi ajatella noidan käskyn pyyntönä. Hän aukaisi tyhjän sivun kirjastaan ja kirjoitti nopeasti ja tiiviisti kaiken äsken sanomansa. Musteen kuivuessa hän pyyhkäisi sulkakynänsä puhtaaksi olkalaukusta etsimäänsä liinaan. Mustepullon korkki paikoilleen, ja mustepullo sulkakynineen olkalaukkuun. Oli selvää, että noita haluaisi velhon poistuvan ennen pitkää. Niin hän oli varmaan halunnut koko tapaamisen ajan. Selén työnsi negatiiviset ajatukset mielensä perälle. Hän ei halunnut lopettaa pientä tapaamista surullisissa merkeissä. Selén repi äsken kirjoittamansa sivun varovasti ulos muistikirjastaan, ettei vahingoittaisi nidettä. Tämän jälkeen muistikirjakin sai palata olkalaukkuun. Hän jätti sivun paikalleen pöydälle. Vesikauris käänsi katseensa taas noitaan, hymyillen pienesti. "Ethän sitten tee mitään harkitsematonta", hän sanoi keveällä äänellä.
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Jan 29, 2016 13:30:49 GMT 2
Agar Prendrialainen
Sulkakynä raapusti jälleen paperin pintaa. Odotellessa Agar lusikoi loput keitostaan suuhunsa. Hänen huono olonsa helpotti aavistuksen, mutta paljon parempi hänen vointinsa ei ollut. Ahdistus myllersi hänen sisällään inhottavasti, tiukentaen otettaan hetki hetkekltä. Noita lähes huokaisi. Pienen tovin ajan oli keskustelu faurran kanssa ollut lähes... miellyttävä oli turhan vahva sana. No, se ei ollut ollut mahdottoman epämiellyttävää. Mutta näköjään haltia oli kykenemätön pitämään inhimillistä keskustelua yllä pidempää hetkeä. Agar kuuli, kuinka nainen alkoi pakkailla tavaroitaan kasaan. Nyt noita päästi lyhyen, helpottuneen huokauksen. Kulho laskettiin vaimeasti kolahtaen arkunkannelle, ja haltia nousi nivelet naksahtaen seisomaan. Hän vilkaisi Selénin pöydälle asettamaa sivua, mutta ei mennyt tarkastelemaan sitä nyt. Velho oli kunnioittanut heidän sopimustaan tähän asti, joten hän luotti siihen, että nainen olisi kirjoittanut paperiin mitä pitikin.
Pitkät jalat veivät tummatukkaisen ovelle. Hän ei katsonut faurraa vastatessaan. ”En”, sanoi hän lyhyesti, mutta totuudenmukaisesti. Hän oli harkinnut asiaa pitkään, ja hän pitäisi päänsä päätöksen suhteen. Agar laski kätensä odottavasti oven kahvalle. Nainen oli näyttänyt ymmärtävän tekevän lähtöä jo oma-aloitteisesti, mutta haltia oli kärsimätön saamaan velhon ulos mökistään. Sorkat kopisten faurra seurasi häntä ovelle. Noita soi naiselle viimein lyhyen katseen tämän vihreisiin silmiin ja nyökkäsi. Harmaat silmät kääntyivät samantien pois, ennen kuin hän ehtisi nähdä hymyä, jonka pelkäsi sanojaan seuraavan. Hän tuijotti jonnekin vesikauriin hartian yli. Jestas, kuinka onnettoman lyhyt toinen olikaan.
”Kiitos”, Agar murahti viimein. Hän oli saanut, mitä oli kysynytkin, vaikkei vastauksen laajuus olisikaan miellyttänyt häntä. Sopimus oli sopimus, ja tiedonvaihto oli varsin helppo ja harmiton sopimus pitää. Punertava hius tummansinistä kangasta vasten osui noidan silmään. Lainkaan pystähtymättä ajattelemaan mies liikutti kättään ja nappasi irtohiuksen faurran hartialta. Ajatus sai hänet kiinni silmänräpäystä myöhemmin, ja haltia nykäisi kätensä äkkiä lähemmäs itseään. Mies rykäisi, ja pukkasi toisella kädellään oven auki. Auringonvalo tulvi sisään, saaden noidan kääntämään päänsä pois sen suunnasta.
|
|
|
Post by Vampuuri on Jan 29, 2016 14:17:30 GMT 2
Selén Käpykoto
Velho nousi ylös ja noita saattoi hänet mökin ovelle. Tai no, hän meni ovelle ja Selén seurasi perässä. Faurra oli juuri avaamassa suunsa kiitokseen ja hyvästeihin, kun Kyy itse kiitti. Noita kiitti häntä. Tuo ei ollut paljoa vaivautunut kohteliaisuuksiin koko tapaamisen aikana. Jälleen kerran, Selén ei voinut mitään muuta kuin olla iloinen. Hänen huulilleen levisi välittömästi leveä hymy, ja silmänsä välkehtivät kuin tuhat tähteä. "Kiitos samoin", velho vastasi, äänestään kuulsi selvästi hymy ja ilo. Hänkään ei ehkä ollut saanut tapaamisesta hullun paljoa irti, mutta se ei häntä haitannut. Hän olisi miltein voinut sanoa saaneensa uuden ystävän.
Selén vilkaisi miehen käden mukana, kun tuo ojentui nappaamaan irtohiuksen hänen hartialtaan. Varsin ystävällinen ele. Kyy kuitenkin näytti tajuavansa eleensä ja kiusaantuvan siitä. Tämä sai faurran nostamaan käden suulleen ja naurahtamaan hiljaisesti, ilman minkäänlaista vahingoniloa. Hän vain oli nähnyt noidan vain ärtyneenä, turhautuneena tai passiivisena, joten tällaiset hetket olivat kuin valopilkkuja taivaalla. Avattu ovi toi mukanaan auringonvalon ja tuulahduksen raitista ilmaa. Nyt faurra todella tajusi, kuinka tunkkaista hengittämänsä ilma oli ollut. Velho astui toisella jalallaan ulos, mutta muisti sitten, että hänen piti sanoa vielä jotain. Hän kääntyi jalkojaan liikuttamatta noidan puoleen, muistaen jälleen, kuinka hullun pitkä tuo olikaan. "Kuljen näillä main uudestaan tässä joskus ennen valofestivaaleja. Tulen käymään, jos vain olet kotona", velho lopetti lauseensa iloiseen hymyyn. Hän astui kokonaan ulos ja heilautti vielä kättäänkin, "Nähdään."
Faurra seisoi verannalla lyhyen hetken, vetäen keuhkonsa täyteen raitista metsäilmaa, tuntien keveän tuulen ja auringon lämmön kasvoillaan ja kuullen lehtien kahinan ja lintujen laulun. Selén tunsi olonsa hyvin aikaansaaneeksi ja tästä syystä myös iloiseksi. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä lorvimaan, joten hän asteli portaat alas ja seurasi polkua poispäin. Ennen kuin mökki olisi kadonnut maan muotojen taakse, Selén pysähtyi vilkaisemaan sitä vielä kerran ja jatkoi matkaa.
|
|
Ghaldun
Hevostenhoitaja
Red and yellow, kill a fellow
Posts: 59
|
Post by Ghaldun on Jan 29, 2016 15:19:31 GMT 2
Agar Prendrialainen
Noita nyökkäsi vielä naisen kiitokselle nyreänä. Ryppy kulmien välissä syveni enstisestään faurran naurahtaessa hänelle, ja Agarin teki mieli jo usuttaa nainen ulos avoimesta ovesta. Käsi luisella ovenkahvalla syyhysi halusta sulkea ovi velhon perässä. Mutta ensin velhon täytyisi astua ulos. Mikä näytti vievän tovin, sillä nainen pysähtyi puolessa välissä aseltaan. Ugh. Mitä nyt vielä. Agar katsoi hovivelhoa epäuskoisena. Faurran hymy kilpaili taivaalla sädehtivän auringon kanssa. Sormet kiristivät otettaan, käden rystyset miltei valkeina miehen toistaessa Slénin sanat mielessään. Oliko toinen juuri kertonut, että oli aikeissa tulla takaisin toistekin? Tummatukkainen räpytteli kirveleviä silmiään ärtyneenä. Sentään velholla oli käytöstapoja ilmoittaa milloin hän oli seuraavan kerran tunkeilemassa hänen kotiinsa. Mistä puheen ollen...
”Katsotaan”, mies kähähti. Hän ei aikonut kertoa naiselle, että tiesi, ettei olisi tuolloin välttämättä kotonaan. Syy siihen oli sama, miksi faurrakin olisi seudulle tulossa; valofestivaalit. Agar oli miettinyt kaupunkiin menemistä, sillä juhlat olivat aina hyvää aikaa löytää myynnistä jotain, mitä ei muutoin kauppiaiden kojuilla tullut vastaan. Itse juhlista ja väenpaljoudesta hän ei pahemmin välittänyt, mutta mahdolliset harvinaiset löydöt houkuttaisivat hänetkin liikkeelle juhlakansan sekaan.
Ovi sulkeutui hiljaa paukahtaen. Agar hengitti muutaman kerran syvään sitä vasten nojaten, silmänsä hetkeksi sulkien. Hän kuunteli, kuinka askeleet kuistilla pysähtyivät pieneksi toviksi, ennen kuin kopina sitten loittoni alas rappusia. Kun mies ei kuullut enää muuta kuin lintujen laulua, hän marssi ontuen pöydän ääreen. Varovasti hän laski yhä hyppysissään olevan hiuksen tyhjään kohtaan sen pinnalle. Hyllystä hän esti paperia, löytäen tarpeeksi suuren arkin jostain ylemmiltä laudoilta kääröjen ja pullojen seasta. Kuivattuja lehtiä ropisi lattialle hänen jäljessään. Noita taitteli paperin kuoreksi niin hyvin kuin kykeni, ja nappasi sitten hiuksen pöydältä. Punertava hius pudotettiin kuoreen, ja Agar sulki sen hymähtäen. Hänellä olisi suojaloitsu uudistettavanaan.
//Good hustle! ja uudestaan uudestaan !
|
|