Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24 
|
Post by Gertru on Jul 30, 2016 0:18:48 GMT 2
Eskimo ja Selén tervetuloa :--)
Meronwynn Ceres
Punahiuksinen haltiavaltiatar pyöritteli hitaasti hartioitaan muutaman kerran ennen kuin nojasi selkänsä vanhan, puisen valtaistuimen selkänojaan. Haltia rypisti nenäänsä ominaisellaan tavalla, ja sulki silmänsä hetkeksi. Tuolissa oli hyvin epämukava istua, ja aikakin oli jättänyt siihen jälkensä. Lisäksi se oli hänen makuunsa hienoisesti liian matala. Kaukaa viisaana Meronwynn oli kuitenkin ottanut asian käsittelyyn jo aikoja sitten, ja hänen uusi hyvin pehmustettu valtaistuimensa olisi saapuva tänään, millä hetkellä hyvänsä. Vanha istuin joutaisi jonnekin muualle, ja siihen olisi teetettävä asianmukaiset pehmusteet.
"Teidän ylhäisyytenne?" kuului epävarma haltian ääni jonkin matkan päästä hänen edestään. Hirainlady avasi hitaasti silmänsä ja huokaisi.
"Niin?"
"Saimme tiedotuksen, uusi valtaistuimenne on matkalla ja perillä aivan näillä hetkillä. Lisäksi hovikokki haluaisi tietää, mitä höystettä tahtoisitte kutsuvieraiden illalliselle?" viestin tuonut kaartilainen selvitti.
"Hyvä, kiitos. Kerro kokille että haluan kurpitsaa", Meronwynn vastasi, "Oliko vielä muuta?"
"Viestinviejä pyysi ilmoittamaan että tapaamispyyntönne ovat menneet perille."
"Erinomaista. Voit poistua."
Kaartilainen teki sotilaallisen tervehdyksen ja lähti kohti salin sivuovea. Meronwynn sulki silmänsä ja hengitti syvään. Enää vain hetki odotusta kaikessa rauhassa.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Jul 30, 2016 12:25:19 GMT 2
//Peli sijoittuu tosiaan vuoden 4469 talveen, kun uusi valtiatar oli jo valittu, mutta kruunajaiset vasta suunnitteilla.\\
Selén Käpykoto
Nuori haltia kohensi tulta takassa. Hovin kirjasto oli varsinkin tähän aikaan vuodesta hyvin kylmä. Onneksi eräällä seinustalla oli takka, joka lämmitti tilaa usean metrin säteellä. Tämän säteen sisällä oli valtaisa pöytä täynnä erilaisia papereita ja kirjoja. Pöydällä myös käytännössä makasi vesikaurisfaurra. Vihreät silmät katsoivat takassa loimuavaan tuleen, mieli jossain satojen kilometrien päässä. Hovivelho Selén oli törmännyt seinään tutkimuksensa kanssa, ja hän tarvitsisi lisää materiaalia kentältä.
"Hovivelho Käpykoto?"
Kutsu herätti Selénin ajatuksistaan, ja hän suoristui tuolilleen. Hovin viestinviejä ojensi kirjettä velholle. Faurra otti sen vastaan kiittäen ja heitti vielä muutaman pöydällä pyörineen yalan tipiksi työstä. Selén aukaisi kirjeen heti, ja luki sen keskittyen. Tapaamispyyntö tulevalta valtiattarelta. Kylmät väreet kulkivat faurran selkää pitkin. Tuleva valtiatar, josta oli kyllä saanut kuulla jo vaikka ja mitä. Selén oli koko uransa aikana työskennellyt hovin hallitukselle, jossa oli monta henkilöä. Ajatus siitä, että hänellä oli nyt yksi selkeä johtaja, johon suhde tulisi vaikuttamaan koko tulevaisuuden uraan, hirvitti Seléniä.
Selén nousi ylös ja pyysi apulaistaan järjestelmään kirjat takaisin hyllyihin. Hovivelho veti takan vieressä olleessa naulakossa roikkuneen velhonkaavun päällensä, ja oli liian syvällä ajatuksissaan, ettei edes tajunnut jonkin painavan olevan yhä taskussaan. Parempi hoitaa tämä tapaaminen heti pois alta. Hattua päähänsä asetellen ja sauvansa ovenpielestä napaten Selén poistui kirjastosta.
Matka viileissä käytävissä ja portaikoissa kohti valtaistuinsalia tuntui pitemmältä kuin ikinä ennen. Selén oli yhtäkkiä hyvin tietoinen käyttäytymismalliensa puutteista. Kuinka valtiattaren seurassa tuli käyttäytyä? Faurralla oli koko elämänsä aikana ollut ongelmia antaa korkeammalle auktoriteetille tuolle kuuluvaa arvostusta, mutta nyt se ongelma saattoi olla hänen lähtölippunsa hovista kaduille. Olihan hänellä varasuunnitelma, opettajan pesti Zhuirenin yliopistossa. Hän ei ollut kuitenkaan vielä valmis jättämään tutkimustaan taakseen.
Hovivelho saapui viimein valtaistuinsalin ovelle. Vartiossa ollut haltia tunnisti hovivelhon heti, ja kopautti ovea muutaman kerran merkiksi, että joku oli saapumassa. Haltia huomasi kyllä hovivelhon hermostuneisuuden, ja hymyili rauhoittavasti ja rohkaisevasti. Ovet avattiin, ja hovivelho astui sisään saliin.
Selén oli muutamaan otteeseen uransa aikana käynyt valtaistuinsalissa. Ensimmäistä kertaa tilassa oli eloa. Ja valtaistuimella istui, kukas muu kuin tuleva valtiatar. Valtaisa pala tuntui heti Selénin kurkussa, mutta faurra yritti niellä sen välittömästi. Ei ollut aika perääntyä. Sorkat kopisten hovivelho asteli eteenpäin, jääden luonnolliselta tuntuvan matkan päähän. Valtiatar oli juuri sen näköinen, mitä huhuja Selénin valtaisat korvat olivat ehtineet kuulla.
"Valtiatar Meronwynn", Selén tervehti, ja kumarsi sauvastaan tukea ottaen. Faurra todella toivoi, että valtiatar sai selvää hänen puheestaan, huolimatta hampaiden aiheuttamista ongelmista. Hovivelho suoristautui ja jatkoi sanoilla, jotka tuntuivat kankeilta hänen suussaan, "Olen hovivelho Selén Käpykoto, kunnia tavata teidät. Halusitte tavata minut?"
|
|
Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24
|
Post by Gertru on Aug 1, 2016 12:38:48 GMT 2
Meronwynn Ceres
Kaikessa rauhassa, niinpä niin. Jo aivan hetken päästä valtiatar kuuli koputuksen valtaistuinsalin ovella ja joutui avaamaan silmänsä. Hän oli kuitenkin toiveikas sen suhteen, että ovesta todennäköisesti saapuisi hänen uusi valtaistuimensa. Haltia joutui kuitenkin pettymään, ovesta asteli hänen eteensä tuolinkantajien sijaan pienenpieni hovivelho. Pettymys ei kuitenkaan näkynyt hänen kasvoillaan, enemmänkin ehkä hämmästys. Naisen lähes olemattomat kulmat kohosivat, ihmetellen hovivelhon kovin yhtäkkistä saapumista.
"Tervehdys, hovivelho. Saavuitte paikalle sangen äkillisesti, olen yllättynyt", valtiatar sanoi, miltei huvittuneen oloisena, "Odotin saavani teiltä tapaamisehdotuksen tai muuta vastaavaa. Oletan että väliaikaishallinnon käytännöt ovat olleet hieman erilaiset..." Meronwynn pohti ääneen, ei kuitenkaan moittien vierailijaansa. Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt lisätä kirjeisiinsä pyyntö vastauksesta. Olisi harmillista jos illan kutsuvierastilaisillallisella ovesta pamahtaisi sisään kasa hovivelhoja ja muita hänelle vielä tuntemattomia hovin työntekijöitä jotka olivat saaneet viestin.
"Olen teille rehellinen, Selén Käpykoto: tahdon nähdä jokaisen hovin nykyisen korkeampiarvoisemman työntekijän kasvokkain ja keskustella heidän kanssaan heidän tulevaisuudestaan. Olette olet yksi heistä", Meronwynn totesi lempeällä äänellä, silmät mittaillen faurraa.
Yhtäkkiä ovelta kuului koputus ja saliin astui palvelija.
"Teidän ylhäisyytenne, uusi valtaistuimenne on täällä!" palvelija ilmoitti kumartaen. Hirainvaltiatar nousi seisomaan hymy leviten kasvoilleen.
"Vihdoinkin! Tuokaa se sisään", hän pyysi ja asteli alas vanhan valtaistuimen korokkeelta, siirtyen sivuun että istuin saataisiin suoraan paikoilleen.
Neljä rotevaa kantajaa toivat hartioillaan verholla peitetyn tuolin valtaistuinsaliin, ja näiden mukana tuli neljä muuta, jotka kiirehtivät nostamaan vanhaa tuolia paikoiltaan. Jo muodosta ja koosta näki kuinka verholla peitetty uusi esine oli suurempi ja mahtipontisempi kuin edeltäjänsä. Hikoilevat kantajat kuljettivat tuolia ripeästi kohti koroketta, toisen ryhmän siirtäessä vanhaa pois tieltä, molemmat joukot hädin tuskin näkien mihin astuivat.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Aug 10, 2016 18:34:36 GMT 2
Selén Käpykoto
Faurra tunsi poskiensa lämpenevän hieman, toivottavasti se ei näkynyt paljoa ulospäin. Edellisen hallinnon käytännöt... olivat olleet todellakin toiset. Selén ei ollut koskaan palvellut valtiasta tai valtiatarta. Tieto, että hän oli jo hieman sosiaalisesti kompuroinut ensimmäisen tapaamisen aikana, ei voinut tietää hyvää. Piti vain toivoa, ettei hovivelho tekisi enempää virheitä.
"Pahoitteluni valtiatar", Selén sopersi pitkien hampaidensa kanssa hieman päätään painaen.
Meronwynnin selittäessä, miksi halusi velhon tavata, tuntui ikävästi mahan pohjassa. Ennen kuin Selén tosin ehti vastaamaan tähän, kuului koputus ovelta, ja valtiatar oli silminnähden innoissaan. Sisälle kiikutettiin jotain suurta ja raskasta peitteen alla piilossa, ja samalla vanhaa valtaistuinta irroteltiin. Uusi valtaistuin siis? Sehän olikin hyvä tapa aloittaa uutena valtaittarena, muutta kaikki omankaltaisekseen. Niin oman hallitusaika tuntui omalta, eikä vain yhdeltä muiden joukossa. Ehkä? Eihän Selén voinut sitä tietää.
"Valtiattareni", faurra sanoi. Hän oli astunut sivummalle, pois kantajien tieltä. Noilla oli muutenkin jo täysi työ kantaa tavaroita, "Tämä tilanne on ilmeisesti huono. Pitäisikö meidän sopia parempi tapaamisaika?..."
|
|
Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24
|
Post by Gertru on Nov 14, 2016 20:27:22 GMT 2
Meronwynn Ceres
”Ei, ei, sille ei ole mitään syytä. Tässä menee vain pieni tovi”, hirainvaltiatar sanoi heilauttaen kättään niin huolettomasti kuin hänen arvolleen oli vain sopivaa. Hän hoitaisi mieluummin tämän aiemmin kuin myöhemmin. Vihreät silmät vilkaisivat faurravelhoon, arvioiden. Oli selvää kelle tahansa että hovivelho oli varpaillaan ja varmasti huolissaan jatkostaan hovissa. Meronwynn halusi varmistaa että jokainen oli hovin palveluksessa syystä, ja jokainen sai mahdollisuuden osoittaa hänelle kykynsä ja…
”Arvoisa valtiatar, onko tämä hyvä paikka?” kuului kiireinen, hengästynyt ääni yhdeltä uuden valtaistuimen kantajista. Kantajat pitivät valtaistuinta ilmassa, suurin piirtein samassa kohdassa kuin vanha valtaistuin oli seisonut. Paitsi että...hieman liian oikealla.
”Hieman...vasemmalle, kiitos”, hän ohjeisti. Ja valtaistuinmöhkäle siirtyi. Meronwynn ei kuitenkaan ollut vielä tyytyväinen.
”Hieman taaksepäin.”
”Ei sittenkään, siirtykää takaisin.”
”Hieman eteenpäin.”
”Vähän vasemmalle.”
”Vielä vähän vasemmalle.”
Kantajat olivat väsyneitä. Täydellinen paikka valtaistuimelle oli kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Haltia vilkaisi faurraan uudelleen suu kaartuen pieneen, lempeään hymyyn.
”Mitä mieltä olette, hovivelho?” hän kysyi viitaten kädellään valtaistuimeen.
... ja tarpeellisuutensa valtakunnalle.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Nov 15, 2016 13:20:11 GMT 2
Selén Käpykoto
"K- kuten haluatte", faurranainen myöntyi.
Hänen sydämensä löi yhä turhan äänekkäästi rintaa vasten. Tämä tilanne oli todellakin hänelle pelottava. Jos hovivelho vain olisi saanut olla oma itsensä, ei hänellä olisi ollut mitään ongelmia. Mutta hän ei saanut. Piti olla sivistynyt ja tuntea etiketti ja... niin. Varsinkin kun Selén tiesi tämän vaikuttavan koko tulevaisuuteensa hovissa, oli tilanne erityisen painava.
Valtiattaren arvioiva katse (Selénin helpotukseksi) kääntyi valtaistuinta kantavien puoleen. Hovivelho hieraisi leukaansa mietteliäänä kantajien liikkuessa Ladyn käskyjen mukaan. Helpolta työ ei vaikuttanut. Selén veti syvään henkeä ja liikutti vapaata kättään muutaman kerran ympyrän muodossa ennen kuin nosti kämmenen ylöspäin. Kuin hän olisi itse ollut valtaistuinta kantamassa, hän hitaasti työnsi kättään ylemmäs - ja valtaistuimen kantajat saattoivat tuntea taakkansa painon kenevän hieman. Kuin yksi ylimääräinen kantaja olisi tullut tyhjästä heitä auttamaan.
Faurra oli vähällä hypätä ilmaan valtiattaren kääntäessä huomionsa taas häneen. Vaikka haltian huulilla oli hymy, tuntui Selénistä siltä, ettei se ollut aito. Siltikin hän hymyili itse, pienoinen hermostuneisuus saattoi näkyä.
"Tuo näyttää sopivalta paikalta, valtiattareni", hän vastasi kysymykseen. Jos Meronwynn vain oli samaa mieltä, laskisi Selénkin kätensä kantajien laskiessa valtaistuimen paikoilleen.
|
|
Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24
|
Post by Gertru on Dec 28, 2016 20:40:54 GMT 2
Meronwynn Ceres
Haltia huomasi silmänsä kulmasta kuinka hovivelho teki jotakin käsillään, ja jätti toisen käsistään koholle. Valtiatar käänsi silmänsä nopeasti kohti valtaistuintaan – kas. Kantajat näyttivät hieman hämmentyneiltä, eikä valtaistuimen paino enää näyttänyt olevan yhtä murskaava kuin äsken. Hymy Meronwynnin kasvoilla leveni. Yrittikö faurravelho miellyttää häntä? Järkevää, mikäli mieli pysyä hovin palveluksessa, tietysti.
”Olette oikeassa, tämä on hyvä paikka. Teillä on hyvä silmä. Nyt, suonette anteeksi”, hirainvaltiatar sanoi ja komensi kantajat laskemaan painavan lastinsa ja poistamaan sitä suojanneen kankaan. Yksi kantajista nykäisi sen istuimen päältä muiden irroittaessa sen kiinnikkeet, ja kangas liehahti mahtipontisesti pois valtaistuimen päältä, jota kohti hallitsija oli alkanut ottaa askeleita. Valtaistuin oli komea, jalokiviupotuksineen ja koristeellisine kuvioineen, unohtamatta tietenkään pehmeitä, samettisia tyynyjä jotka kutsuivat kokeilemaan niiden pehmoisuutta. Nyt pehmusteet olivat purppuranväriset, mutta Meronwynn oli tilannut useammat vaihdettavat tyynyt istuintaan varten – hänen kruunajaisissaan ne olisivat valkoiset.
Hän asteli itsevarmasti ylös portaat valtaistuinkorokkeelle ja kohotti kätensä ylös tutkailemaan uuden valtaistuimen selkänojaa paremmin. Hänen sormensa kulkivat pitkin selkänojaa alas käsinojille ja tutkailivat taidokkaasti tehtyjä upotuksia ja koristuksia. Istuimen laatu oli huippuluokkaa, vähääkään yliarvioimatta. Meronwynnin silmät hehkuivat tyytyväisyydestä.
Punaiset kiharat heilahtaen haltianainen kääntyi ja istui valtaistuimelleen.
”Mitä pidätte, hovivelho?” valtiatar kysyi pilke silmäkulmassaan, ”Nyt voimme keskittyä paremmin tapaamiseemme.”
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Jan 7, 2017 21:22:49 GMT 2
Selén Käpykoto
Valtiattaren hymyn pieni leveneminen sai Selénin miltein säpsähtämään, mutta pyrki pitämään keskittymisensä vielä valtaistuimen kannattelussa. Oliko lady huomannut? Hovivelhon oli ollut tarkoitus tehdä se salaa, huomaamatta. Tosin kyseistä käsiliikettä oli varmaan vaikea olla huomaamatta, varsinkin jos haltia oli myös magian taitaja. Ei sillä että Selén olisi sitä tiennyt ainakaan vielä. Uusi valtiatar oli monille vielä tuntematon, eivätkä huhutkaan olleet faurran valtaisia korvia tavoittaneet. Hätäisesti hovivelho vain hymyili vastaukseksi levenevään hymyyn, mutta hermostuneisuus oli liiankin selvästi näkyvillä.
Valtiatar oli kuitenkin samaa mieltä, että uuden valtaistuimen paikka oli hyvä, ja Selén pystyi vetämään henkeä. Kantajien laskiessa istuimen laski faurra myös kätensä. Kangas sai siirtyä sivuun. Faurra oikein yllättyin uuden valtaistuimen koristeellisuudesta. Edellinenkin oli hovivelhon mielestä ollut jo tarpeeksi hienostettu ja koristeltu, joten tämä oli... ei liikaa oikeastaan. Se tuntui vain suuremmalta ja mahtavemmalta. Henkilökohtaisesti faurralle olisi kyllä kelvannut edellinenkin valtaistuin.
Haltia istui valtaistuimelleen, huokuen tyytyväisyyttä. Selén oli pysynyt sivummalla vielä kantajien läsnäollessa, mutta nyt tilanne sai muuttua. Valtiatar puhutteli jälleen hovivelhoa suoraan. Sorkat kopisten Selén siirtyi keskemmälle huonetta ja puoli askelta lähemmäs valtaistuinta, nähden sen nyt koko komeudessaan suoraan edestäpäin.
"Sopii teille", faurra vastasi hymyillen, tällä kertaa se ei ollut yhtä hätäinen tai pakotettu kuin aiemmin, "Jos se teille sopii, valtiattareni."
|
|
Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24
|
Post by Gertru on Apr 9, 2017 23:32:01 GMT 2
Meronwynn Ceres
Valtiatar päästi ilmoille kaksi pehmeää, myhäilevää naurahdusta hymy kasvoillaan. Valtaistuin oli täydellinen, hän oli varsin onnellinen. Hänen hyvää tuultaan olisi todennäköisesti hyvin vaikea, lähes mahdoton pilata – hovivelho oli sangen onnekas.
”Hyvä vastaus”, Meronwynn totesi. Hän asetti kätensä rennosti ristiin syliinsä, nojaten kevyesti valtaistuimen selkänojaan.
”Kuten aiemmin jo mainitsinkin, haluan keskustella kanssasi tulevaisuudestasi – meidän tulevaisuudestamme.” Valtiatar piti tauon puheessaan, ”Älä pelästy turhaan, itse näen tämän enemmänkin rutiinina – vaikka olen valtakunnan politiikassa mukana ollutkin, ei se tarkoita että tuntisin jokaisen. Haluan vain varmistaa että ne, jotka tulevat työskentelemään hovissa hallintoaikanani, ovat perillä kaikesta. Haluan myös luoda jokaiseen henkilökohtaisen kontaktin. Tietenkin, jos en näe perustelua jonkun työsuhteelle, en epäröi katkaista sitä – mutta tämä tuskin on ongelma.” Valtiattaren silmät olivat naulittuina hovivelhon omiin, ja hänen kasvoillaan oli pieni hymy, jossa oli pieni haasteen kipinä. Hän halusi Käpykodon todistavan arvonsa ja tarpeellisuutensa.
”Kertoisitteko minulle hieman, mitä olette aiemmin hovivelhona tehneet? Mitä teette tällä hetkellä?” valtiatar kysyi.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Aug 20, 2017 12:54:23 GMT 2
Selén Käpykoto
Pala faurran kurkussa tuntui vain paisuvan. Vaikka valtiatar kehottikin, ettei hänen tarvinnut ollenkaan pelätä, oli hovivelho silti vieläkin hyvin hermoissaan. Tulihiuksisen sanat olivat kuin naula arkkuun. Mitä ikinä Selén sanoisi tästä eteenpäin, tulisi vaikuttamaan hänen tulevaisuuteensa niin hovivelhona kuin tutkijana. Tietysti, hyvin tuttavallisen faurran korvaan särähti kun valtiatar suoraan lajitteli, mitä heidän väliseltään suhteelta halusi. Selénin oli ollut helppo tähän mennessä pitää kaikki kontaktinsa hovissa suhteellisen tuttavalliselta. Nyt se ei onnistuisi.
Ladyn silmät porautuivat suoraan faurran omiin, ja yhtäkkiä Selén tunsi olonsa hyvin alastomaksi ja valmistautumattomaksi. Olisi vain pitänyt itse lähettä kirje valtiattarelle niin olisi ehkä ehtinyt varautua tähän tapaamiseen. No, nyt oli liian myöhäistä perääntyä. Hovivelho yritti nielaista palan kurkustaan, ja vastasi valtiattaren hymyyn omallaan, kevyellä ja hyvin luonnollisella.
"Vielä pari vuotta sitten toimin hovivelho Dréwin assistenttina hänen tutkimuksensa kanssa, ja saatuani hovivelhon arvonimen olen aloittanut oman tutkimukseni", Selén esti parhaansa mukaan itseään jaarittelemasta liikoja. Se oli jotain, mihin hän syyllistyi jatkuvasti kenen tahansa kanssa. Nyt siihen ei ollut varaa, "Olen tutkinut energiaa ja energiavirtoja, sekä erilaisia henkiolentoja."
|
|
Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24
|
Post by Gertru on Aug 29, 2017 17:39:27 GMT 2
Meronwynn Ceres
Meronwynnin teki mieli huokaista, muttei antanut sen näkyä kasvoiltaan. Hän huomasi säikäyttäneensä hovivelhon pahemman kerran, ja näytti siltä kuin tämä ei saisi sanaa suustaan. Valtiatar kuitenkin huolehti turhaan, sillä pian faurra kokosikin jo itsensä, ja alkoi kertoa urastaan hovissa. Meronwynn painoi muistiinsa velho Dréwinin nimen, olisi parasta käydä läpi mitä myös tämä oli tehnyt hovissa tähän asti.
”Kiintoisaa. Miten tutkimuksenne on edistynyt?” hän kysyi. Valtiatar pyytäisi myös erikseen raportin tutkimuksien edistymisestä jälkeenpäin, jotta voisi käydä nämä läpi tarkemmin ja tehdä lopullisen päätöksensä hovivelhon asemasta, ja mahdollisesta rahallisesta tukemisesta.
”Onko teillä antaa minulle mitään konkreettista?” Meronwynn kysyi lopulta. Tämän sanottuaan hän totesi mielessään että olisi voinut ehkä muotoilla kysymyksen paremmin – kuinka konkreettisia energiavirrat ja henkiolennot nyt voisivat olla.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Aug 31, 2017 13:19:28 GMT 2
Selén Käpykoto
Faurra yritti parhaansa mukaan pitää olemustaan kasassa. Siltikin, valtiattaren "kiintoisaa"-lausahdus ei vakuuttanut Seléniä. Hän tiesi, ettei tutkimuskohteensa ollut velhojen parissa mikään suosituin. Energia ja henkimaailma olivat niin laajoja käsitteitä, että harvat jaksoivat yrittää asioita tutkia. Varsinkin, kun tutkimuksella olisi ollut hyvin vähän, jos ollenkaan, käytännön sovelluksia tässä maailmassa.
"Työni on hitaanlaista, materiaalien etsiminen ei ole helppoa, ja valmista informaatiota on hyvin vähän", hovivelho myönsi tasaiseen ääneen.
Valtiattaren seuraava kysymys kuitenkin palautti faurran hetkeksi kadottaman hermostuksen. Jotain konkreettista? Jo pelkästään paperille kirjoitettavan tiedon löytäminen oli tarpeeksi hankalaa, eikä sielua voinut pistää koeputkeen tutkittavaksi. Sekunnin murto-osan faurra ehti näyttää eksyneeltä, mutta tajusi sitten jotain taskussaan. Se oli ollut siellä koko ajan, faurra ei vain ollut kiinnittänyt siihen hermostuksissaan yhtään huomiota.
"Mitään suorastaan konkreettista minulla ei ole näytettävänä", hovivelho vaihtoi puhuessaan sauvan toiseen käteensä, ja työnsi kätensä taskuunsa. Esiin hän veti hieman joutsenen munaa pienemmän munan, jonka ruskean ja sinisen kirjava väritys muistutti kaukaisesti geodin sisustaa, "Tämä on trooppisen aarnikotkan muna, ostin sen käydessäni Aletianissa muutama viikko sitten. Trooppinen aarnikotka eroaa pohjoisesta griipistä hyvin paljon, ja uskon, että tämä johtuu erilaisista energiaympäristöistä", Selén yritti pitää selityksensä mahdollisimman lyhyenä, "Tarkoitukseni oli odottaa sen kuoriutumista ja tarkastella sen kasvua. Jälkeenpäin ajateltuna se ei tosin onnistu, koska joudun matkustamaan hyvin paljon materiaaleja etsiessäni..."
|
|
Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24
|
Post by Gertru on Mar 7, 2018 18:42:26 GMT 2
Meronwynn Ceres
Meronwynn katsoi hovivelhoon odottavasti, aidosti kiinnostuneena mitä faurra hänelle keksisi. Kun hän huomasi mitä hovivelho piti kädessään, valtiattaren kasvot kirkastuivat kiinnostuksesta ja tämä nousi seisomaan valtaistuimeltaan. Salissa hääräävät palvelijat kumarsivat nopeasti hänen noustessaan, ja haltia asteli hovivelhon luokse. Hän kumartui hieman tarkastelemaan munaa lähempää.
"Se on kaunis" valtiatar sanoi ääni tihkuen ihailua, silmät säihkyen. Hän ei voinut itselleen mitään, mutta eksoottiset asiat kiinnostivat häntä - etenkin kun nämä näyttivät kauniilta kuin jalokivet.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Mar 13, 2018 23:43:13 GMT 2
Selén Käpykoto
Hovivelho yllättyi, hän ei ollut odottanut valtiattaren itse tulevan tarkastelemaan aarnikotkanmunaa. Ja vielä vähemmän hän odotti hänen korkeutensa vilpitöntä kiinnostusta äänessä ja katseessa. Se lämmitti Selénin sydäntä. Faurran piti kuitenkin olla varovainen, ettei vahingossakaan ryhtynyt liian tuttavalliseksi hallitsijansa seurassa.
"Ulkokuori on jo yksistään kaunis, mutta eläin sisällä on täysikasvuisena vielä kauniimpi", faurra esitteli hymyillen rennosti. Tietysti, munasta kuoriutuva aarnikotka sokaisisi kauneudellaan vain, jos se olisi koiras. Selén ei voinut olla tästä millään tavalla varma, joten hänen täytyi luottaa onneensa, "Olen kuullut, että monet aatelissuvut ympäri Aldemeran ovat kiinnostuneita näistä aarnikotkista. Niitä pidetään kauneutensa ja eleganttiutensa ansiosta arvokkaimpina mahdollisina lemmikkeinä."
|
|
Gertru
Juoksupoika
Haltiakummimummi.
Posts: 24
|
Post by Gertru on Aug 28, 2018 15:44:07 GMT 2
Meronwynn Ceres
"Voin hyvinkin uskoa", valtiatar totesi ihastellen kaunista munaa. Meronwynn ei mahtanut itselleen mitään, hänen persoutensa eksotiikalle ja kauneudelle tulisi ehkä vielä olemaan hänen loppunsa, mutta hänen oli saatava tämä muna ja sitä kantava loistelias aarnikotka itselleen. Hän vilkaisi hovivelhoon ja suoristi selkänsä, ottaen tiiviin katsekontaktin lyhyempään.
"Uskon että tutkimuksenne voi olla varsin haastavaa, etenkin sen ainutlaatuisuuden takia... Olen vakuuttunut siitä, että tutkimukselle tulee turvata parhaat mahdolliset puitteet mitä hirain voi tarjota. On siis selvää että hovivelhon paikka on ainoa mahdollinen jossa pystytte suorittamaan työtänne, ja tarvittaessa voisimme keskustella myös lisäresursseista", hirainvaltiatar lausui, katse palaten faurran silmistä ihailemaan kaunista munaa.
|
|
